talven turinoita

1.3. vietettiin Tuhkimon 10-vuotis synttäreitä; tallilla herkuteltiin tallin antimilla (leipää ja hepan paskaa) ja kotona syötiin kakkua kera Hiltun ja Kvennan. Ikuistin vain kotoisat antimet

ja kamut

Lunta on piisannut, joskus oli aika haastavaa päästä illalla sisälle kaikkien karvakorvien ja kamppeiden kanssa:



Kananpoika Sissi on siis kana..
niin Sissille ei alkanut kasvaa helttaa joten se on onneksi kanan alku.

Helmikuussa se oli vielä äippänsä suojatti ja Irmeli puolusti sitä jos päästettiin kukko ja rääpälekana yhtäaikaa irti tallilla. Sitten maaliskuun alussa Irmelin hormoonit hurahtivat, luultavasti kukon astumisen seurauksena ja Irmeli alkoi itsekin nokkiin lauman pienintä eli Sissiä, iskut oli niin raakan näköisiä etten voinut jättää pientä kanasta muitten kanssa samaan laumaan  kun se hädissään vain nurkassa nökötti, tuskin ois uskaltanut syödä, joten Sissi on nyt teini-yksiössä ja käy tutustumassa isoon maailmaan issekseen. Olen taas luonut liian kesyn eläimen, kanasen joka ei osaa pelätä ihmistä, vaan se suorastaan seuraa minua ja tykkää silittämisestä... Miten tuon raukan käy kun ei ymmrrä että kohdalle voi sattua jonain päivänä susi. Pitänee opettaa se pelkään ainakin koiria...


Tupsukka
Tupsukan ravihommelit on nyt päätetty jättää ja Teepee saapi toimia ratsuna ja ajelutuspollena. Se on niissä ihan käypä peli, ei hermostu turhista ja kun saa leipää ja rapsutuksia niin sehän tykkää että sitä käy ihmiset jututtamassa. Työkaverini Laura ja pikkusiskonsa kävivät sillä ottamassa ensituntumaa ratasastukseen, Tulipali oli oikeen elementissään, kiersi kierroksen ja tuli parkkiin hakeen leipää tai jos ei annettu vaan pyydettiin liikkeelle teki uuden kierroksen ja kokeili taas onneaan, eli mukavaa oli ratsastajilla ja hevosella. Niin se pitää ollakin, ei liikaa tylsää hommaa. Itse olen sillä käynyt vaeltelemassa parin tunnin lenkkejä pitkin Kaakkurin ja Äimäraution teitä kun vielä on ollut jää- ja lumipeitettä kopsuteltavaksi.
Pitää harkita että alanko sitten oikeesti työstään koulukuvioita sen kanssa, sehän ei ole mikään upealiikkeinen ratsu, ennemminkin sellanen kipittäjä tyyli.

viikolla 8

Tiistaina olimme Nicola Girauldin koulutuksessa Kvennan kanssa. Todella tykkäsin, siellä oli tiukkoja käännöksiä, nopeita käännöksiä ja paljon minulle uusia juttuja tai niitä joita en ole kovin paljon ehtinyt harjoitella, tulipahan tehtyä. Tänä iltana menen uudelleen, rata on eri, eli luvassa hauskaa agiliitoa. Pikku nuha kiusaa ja huomenna ois kisoihin toimitsijaksi meno, sunnuntaina pitäis itse jaksaa kipasta kaks rataa.
Tiistai illan lopuksi Nicola tuumasi että Kvenna on ns. too good, tarkoitti sitä, että se on siinämielessä hyvä, varma suorittaja, mutta vauhdillisesti ei anna itsestään kaikkea, koska ei irtoa/hae esteille. Eli juuri sitähän minä olen itsekin voihkinut. no ohjeeksi antoi että aloittaa tekeen siitä hullumpi, hullun kiilto silmiin jo lähtiessä, pieniä pätkiä, sitten kovasti leikkimistä ja koiralle vetovoitto, sitten sen pitää antaa riehua pitkin hallia lelunsa kanssa, sitten niitä pätkiä voi vähitellen vaikeuttaa/pidentää.. Teimme lopussa vaikka koira muka jo oli väsyneen oloinen, pienen mallikokeilun, hetsasin Kvennan lelun kanssa, emme edes yrittäneet istuttaa lähtöön, sitten pari hyppyä ja putki ja se leikki. Ihan sekopäistä vauhtia ja leikin jälkeen veti vielä rataa lelu suussa itsekseen! eli kait tämä on yritys saada kvennan itsetunto suuremmaksi agin suhteen. Tää on niin hankalaa, kun välillä koira oli jopa liian röyhkee ja karkaili putkiin, nyt sitä pitää taas villitä kun se on oppinut ohjausta seuraan ja seuraa sitä nyt jo liian orjallisesti.. katotaanpa ajankanssa kuinka mein käy.

Ossaa minun Kvenna muutakin kuin aksaa

kato mamma, ihan ite tein!

laittaisko näytille, keramiikkataidetta...

pakkasta pidellessä

Hiltun ajankulukseen työstämät lukulasit:

Hiltun yhden toiminta viikon aikaansaannokset oli kahdet lukulasit ja kolme kynää, aika saalis ottaen huomioon että koira lähestyy 6 vuoden ikää, pitäis olla jo rauhottunut...

Vaikka tänä vuonna pakkasta on ollut vasta reilun viikon ajan, tuntuu että ihan sietämätöntä alkaa olla elo: koirilla on virtaa ihan hirmuisesti, karvaa kertyy nurkkiin kun ne sisällä villiävät, itsellä on kokoajan rasvapurkki kourassa kun muuten halkee nahat sormista, hepoilla ei voi käydä kunnon lenkeillä, aksan alku- ja loppuverryttelyt tuntuu liiiian pitkiltä.
No olen käyttänyt aina kun mahdollista hallia myös lämmittelyyn eli kiertänyt koiran kanssa hallia ristiinrastiin ja verkkaillut siellä jos on ollut tyhjä kenttä. Näkyy tuo mukavuudenhalu olevan jo sitä luokkaa, kait minä kohta alan toivoa että ravitkin järjestettäis sisähallissa :)

Aksassa ollaan vuodenvaihteen jälkeen tehty ohjatuissa ratoja, jotka on olleet minulle aikas haasteellisia, no sitäkin enemmän koen pieniä onnenhetkiä kun niissä sitten edes joku kohta onnistuu. Sitten käyn itsenäisesti vielä jankkaamaassa niitä hankalampia kohtia tai niitä joissa ois useempi ohjausvaihtoehto.
Edelleen minun ongelmana on hitaat käännökset, väärät jarrutukset, niissä vois parantaa huomattavasti. Kvennalle olen myös treenannut vauhtia kontakti esteille, että suorittais ne ilman minun tukea itsenäisemmin ja nopeemmin, välittämättä siitä mihin minä jään..

Lumen määrä ois nyt sopiva, lupaa kyllä tälle illalle lumisadetta, toivottavasti sitä ei ehdi enää sataa niin paljon kuin oli viime vuonna. Kaivelin noin vuosi sitten ottamiani kuvia Kvennulista ja silloin lunta oli takapihalla huomattavasti enemmän.

Sialle kyytiä

enää korva jälellä...

Vuoden avaus

pommittelun aiheuttamasta unenpuutteesta ja hermokireydestä pääsi eroon kätevimmin menemällä tallille touhuaan ja kiipemällä Tulipalin selkään ja käymällä kunnon maastolenkin. Nyt saa uusi vuosi tuoda tullessaan mitä lystää, akut on ladattu.

Seinäjoen kisat 11.12.2011

huhhuh, Seinäjoen kisan jälkeen on ollu kiva huokaista muutaman kerran ja nyt ne on vähäksi aikaa kisat minun ja Kvennan osalta kisattu, nyt keskitytään harjottelemaan irtoamisia, vauhdikkaampia ja itsenäisempiä kontakteja ja tiukempia käännöksiä.

Seinäjoelta saatiin siis se viimeinen 1-luokan nolla ja sitä myöten SERTI ja nousu kakkosiin.
Kakkosissa kisattiin ensimmäinen hyppyrata ja helekatin helekatti meidän perusperusperusohjaamisella juostu rata tuotti LUVA:n. Tultiin sijalle 3 ja kun kisaajia oli yli 10 meillekin tuli nousu-nolla. Heti ensimmäisessä 2-luokan kisassa.
Kyllä olin onnesta pullollaan kun tuon tuloksen luin listalta.
Vuosihan on ollut välillä hyvinkin takkuinen joten tämä tuli kyllä ihan bonuksena ja olen Kvennulia kehunut ihan urakalla ja syöttänyt herkkua ja rapsutellut vatsasta.

Seinäjoella ei ollut tarkoituskaan kisata kuin 2 kisaa, Pietarsaaren reissusta viisastuin sen verran että en enää yritä kyllästyttää koiraani liialla aksailulla.

tulokset siis:
medi 1 A-kisa agirata 0-tulos, 3. sija SERTI            tuomari Johanna Nyberg
medi 2 B-kisa hyppyrata 0-tulos, 3. sija LUVA       tuomari Kari Jalonen
C-kisan jätin väliin ym. syistä, ilmottiin vain kaikkiin kun kisa järestystä ei tiedetty ilmottaessa.

ja sitten kuvassa ne pytyt ja koira, no saatiin sieltä tuo uusi veto lelukin, jossa ihana sininen karvapala. Tässä lelussa on nähty kiinni yhtäaikaa kolme islantilaista, on se niin mieluinen :)

Kolmen kisan keikka 26.11.2011

Agikisa reissu 26. marraskuuta Pietarsaareen. Aamu alkoi hyisissä merkeissä; tuuli oli hirmuinen ja satoi sellasta kylmää vetistä räntää, ei siis mikään ihana ajokeli pimeenä aamuna. Onneksi ajomatkaa ei Ylivieskasta ollut kuin rapiat 100 km. Navigaattori oli kyllä suureksi avuksi päämärässä, ei siinä pimeydessä ois mitään kadunnimiä ehtiny lukeen, enkä huomannu sitäkään että siellä oli tasa-arvoiset risteykset lähes kaikkialla, paluumatkalla sitten vasta hoksasin ettei se mikään etuajooikeutettu katu ollutkaan mitä olin vauhdikkaasti aamulla hurruutellut.
Mutta Tellus-halli oli mahtava kisa paikkana, lämmin ja tilava, tuon heikko hermoisen typykän kanssa kun ahtaat paikat täynnä koiria ovat hieman hankalia. Kaikki siis oli vain positiivista, myös kisajärjestäjien ystävällisyys.
Sitten itse asiaan: aksaan.. Meidän pujottelu ongelmaan olin saanut henkistä psyykkausta treenikaverilta Kirsiltä jo pitemmän aikaa. Sitten olin vielä panostanut niiden kepakoiden harjotteluun kahtena myöhäisenä lauantai iltana hyvin intensiivisillä treeneillä, helppoja eri esteiltä vauhdilla kepeille menoa ja sitten pikku pätkä rataa ja palkka heittämällä jonkun hypyn päälle. Harjotuksissa tutussa hallissa se oli ihan helppoa Kvennalle ja minulle ja koiralla oli joskus tosi hurja tempokin niissä pujotteluissaan. Viimesissä ohjatuissa treeneissä sain itselle hyvät viimeistelyt henkisessä mielessä kun tein pujottelun valvovan silmän alla, siis pientä painetta ja heti minä ohjasin empien ja se näkyi koirassa. Todella siis se syy on minussa.
Kisoihin lähdin siis mielessäni ajatus että tehdään se mitä osataan niin hyvin kuin osataan ja pujotteluun ohjaan niinkuin harjotuksissa, varmasti edeten loppuun asti. Ja voi ihanuus, se toimi!!!! vauhti ei ollut samaa luokkaa kuin tutussa harjotteluhallissa, mutta ei mitään empimistä, vaan sellaista tasaisen tylsää varmaa menoa. Ja sitten se eka rata poiki heti nolla tuloksen, voitto-nollan, vaikka me tehtiin kontaktit varmasti pysähtyen ja käskystä vapauttaen. Aika meni niukinnaukin ihanneaikaan, mutta siitä viis :)
Toinen kisa oli hypäri ja oikeen mukava sellanen, pari haastavampaa kohtaa, sitten sellasta sopivaa ykkösluokan rataa. Kvenna ei oikeen syttynyt enää, teki kuitnekin varmasti kaiken ja nolla siitäkin tuli, jälleen nippanappa ihanneaikaan.
Tuplanolla!
Pitkään mietin että otanko kolmatta kisaa enää kun se hypäri oli jo niin lattea. Mutta sinne sitä sitten lähdettiin, se oli taas kontakteilla höystetty. Nyt kun pujotteluongelmamme ei enää henkisesti ressannut, niin tein rennomman ohjaussuunnitelman, ei mitään turhia valsseja kun takaaleikkauksellakin selviää. A:lla Kvenna teki kuitenkin vähän läpitulon kaltaisen kontaktin (pysähtyi tosi alas) , joka pisti minun pasmat sekaisin ja äimistelin sitä hetken ja sitten tollo minä- vapautin sen vahingossa omasta liikkeestä (nyt pitää sitten vahvistaa A:ta, joka on ollut sen varmin kontaktieste) sitten puomillakaan ei tehnyt t ä y d e l l i s t ä kontaktia (apua ajattelin, se alkaa väsyyn) ja himmasin siinä taas tovin ennenkuin vapautin. Puhtaan radan teimme taas, mutta yliaikaa 0,56 sekuntia!
Että pysyipäs sitten jalat maan pinnalla. Kolme nollaa samoissa kisoissa ois ollut kyllä jo liikaa, ois menny pian kusi päähän mulla... Ja kun tällä koiralla ei ole vielä mitään asiaa kakkosiin ja ollaan jo ilmottu Seinäjoellekin, sinne matka ois siis ollut aika turha. Nyt voidaan mennä sinne vielä ykkösiin ja katsoa että miten ne pujottelut taas uudessa paikassa ja mamman hermot kestää siellä.

Sitten sitä posetusta poksujen ja ruuusukkeiden kanssa.. nyt niitä vielä on mahdollisuus saada, myöhemmin ne onkin sitten harvinaistakin harvempaa herkkua. Koirakin oli huomioitu palkinnoissa, tuli ruokasäkkiä, iso laatikollinen koirankeksejä ja hirvenjalan kokoinen puruluu ja vetolelu, että silleen!!

tulokset siis
A-kisa (agirata)    -0,60   0-voitto   tuomari Vesa Sivonen
B-kisa (hyppy)     -1,99   sija 3.       tuomari Vesa Sivonen
C-kisa (agirata)     0,56   sija 2.       tuomari Minna Räsänen

KAS kisat 6. marraskuuta

Kaksi hypäriä käytiin Kvennan kanssa kipasemassa Oulussa KAS:n kisoissa, tuomarina Jari Tienhaara. Ensimmäisellä radalla kämmäsin kepit, kuulemma se näkyy päällepäinkin kuinka jo etukäteen epäröin pujottelua. No, vaikka ne ois onnistuneetkin niin sitten lopussa en ehtinytkään suunnittelemaani persjättöön ja tein sitten pikasooloilun ja Kvenna pyörähti ylimääräisen silmukan, tuloksena se 2 x vitonen kepeiltä ja hieman yliaikaakin.
Toinen rata oli sitten ensimmäinen lähestulkoon päinvastaiseen suuntaan :) Sain välikävelyllä psyykkausta treenikaveriltani eli en saa ajatella keppejä, mennä vaan niinkuin muutkin esteet. Joo, ihan helppoa! Mutta tsemppasin sitten ja päätin ohjata ne niinkuin harjoituksissakin ja jep, Kvenna lähti pujotteluun, vähän hitaasti ne teki ja viimesen välin oikas, korjasin sen sitten (vaikkei ollut tarkotus, mutta ajattelin ettei ainakaan opi sitä että sen saa jättää tekemättä) ja sitten loppu rata hirveetä kyytiä (siis mulle, kun tuntu että jalat vaan sutii tyhjää). Tuloksena vitonen ja kolmas sija. Neiti-Kvenna sitten joutui taas posettaan poksun kanssa, sillä kun on niin kiiltävän perään oleva emäntä :)

ja eikun pujottelua harjotteleen...