Pentuja odotetaan viikolle 39

Ultrassa käytiin 26.8. varmistamassa että minun jo huomaamani ennusmerkit tiineydestä (Hiltun ruokahalun menetys ja nisien lievä kasvu) pitivät paikkansa. Kyllä varmasti siellä kohdussa sykki joitain pieniä koiranalkioita! ja sydän kuunneltiin myös ja sekin sykki niinkuin pitääkin.
Nyt sitten alkaa odottaminen! Pennut saattavat syntyä jälleen pikkuveljeni Vesan nimipäivänä (27.9.) koska silloin on mennyt 64 vuorokautta ensimmäisestä astumisesta.. mutta niinä päivinä niitä siis odotellaan.

Hiltu kaksoisastutettu heinäkuussa

jos Hiltu tulee kantavaksi pentuja odotetaan syys-lokakuun vaihteeseen!

ultraus 23.8. jolloin asia varmistuu. Siihen asti Hiltu viettäköön lomaa tokoilusta ja muusta rankasta elämästä. Tiedusteluja voi toki tehdä. Sähköposti minulle on: krshnkl @ hotmail.com (huomaa turhat välilyönnit) ja puhelin 040 546 3916

Islanninlammaskoirista parhaiten lisätietoa yhdistyksen nettisivuilta: www.islanninkoirat.com


Onnelliset urokset
Lonestar Krunur

ja Garpur

morsian (Smahildur)

 

 

vuoden vaihde

Olipas kerrankin rauhallinen vuoden vaihde, ehdin hyvissä ajoin ulkoiluttaa koirat eli eivät ehtineet ulkona kuulla yhtään jysäystä, joten pysyivät ihan rauhllisina sisällä kun pidin radion päällä ja verhot kiinni, niin eivät tajunneetkaan että nyt oli taas SE yö.
Viimeisellä pikapissalla kävivät yhden aikaan ja vain pientä pauketta enää kuului joten asiat tuli toimitettua kun minä vähän hoilasin taustalla niin ei koiria pelottanu :)
Nyt ei tarvi kuin muistaa varoa raketin jämiä, kun osa niistä voi olla hyvinkin myrkyllisä ja Kvenna ainakin tykkää ottaa kaikki tikku-tavarat hampaisiinsa jos niillä vois leikkiä..

Joulunaikaa vietettiin perinteisesti Ylivieskassa ja kyllä mun tytöt on olleet kilttejä, saivat paljon paketteja, nyt on taas leluissa ylitarjontaa, mutta on meillä laatikossa tilaa.

kaikki lahjat vielä ehjinä
 

Ja perinteisesti talleiltiin välipäivinä ihan yllinkyllin, oli pari mukulaa kylässä ja homma pyöri jälleen tutusti: juna-asemalta syömään roskaruokaa, äkkiä tallille ratsimaan Tulipalilla ja tekeen tallihommat, kaupasta hakeen herkkuja illaksi, saunaan, herkuttelua ja nukkuun. Seuraavana aamuna tallille hommiin ja sitten rekirallia Tulipalilla. Taitaa olla siitä tammasta paljon enemmän iloa ihmisille tuollaisena hupiajelu hevosena kuin normiravurina. Näyttää siltä että sekin tykkää painaa lumisella pellolla kun tenavat hyppii rekeen ja pois ja kiljuvat. Ainakin se on heti juonessa mukana kun siltä pyytää spurttia: jee! mennään ja reen perässä roikkujat tipahtavat hankeen! Ihan kaistapäitten hommaa :)
Tallilta hajaannuttiin: tenavat meni keskustaan nauttimaan city-elämästä ja minä lähdin Kvennan kanssa kroppajumppaan, siis Kvenna jumppaa ja minä yritän ohjata sitä..
Sunnuntaina taas talleilua ja tällä kertaa satuloimmekin orhin. Kummityttö sillä on ratsastanu jo 5-vuotiaasta asti, eli kyllä niillä ravihevosilla ja sh-oreilla voi lapsetkin ratsastaa. Nyt saimme kuitenkin uuden nuoren  ratsastajanalun innostuun hommasta. Veljenpoika Konsta ratsasti itsenäisesti ekan kerran perjantaina Tulipalilla ja sunnuntaina jo rohkeni Hyvä-Velin selkään ja ratsasti kuin vanha tekijä. En kertonu pojalle että Veli ruukaa jämähtää portille jos ratsastaja empii, joten kun se ei sitä tiennyt niin sai Velin totteleen itseään heti :) ihan bueno!!

Ja tietysti päätimme päivän rekikaahailuun. Sitten pika-iltatallit ja vaatteiden vaihto ja roskaruokalan kautta juna-asemalle. Ylivieskaan lähti happimyrkytyksen saaneita väsyneitä kullanmuruja. Soitin niitten äitille että menkäähän koputteleen junanikkunaan jos ovat nukahtaneet vaunuun :)

ahh, Joulua

Nami nami, me ollaan vaan olla öllötelty, välillä talleillaan, välillä siivoillaan ja sit herkutellaan. Koirat mussuttaa luita ja mamma suklaatia.
Uimassa ois käyty useemminkin, mutta Hiltu ja Kvenna alotti juoksut viikolla 50. Uimareissut oli ihan hauskoja: Kvenna kun oppi miten altaaseen mennään ja tullaan niin ei tarvi ku heittää lelu altaaseen niin roiskaus se loikkaa sinne. Tuhkis melkein menee houkuttelemalla, viimehetkellä aina päättää että hyi se on märkää ja sit pitää Maissin avustaa se altaaseen. Mutta se ui todella upeesti!
Hiltu mummeli onkin sitten se joka jarruttaa neliraaja-tyyliin, kynnet uppoaa mattoon ja niitä irrotellaan ensin ja sit nostetaan veteen. Kun se sinne sitten joutuu niin rauhottuu ja kun viimein kääntyy takasi päin kohti nousuramppia vetää koko altaanmitan tosi hienolla uintityylillä ja vauhti on edelleen speedya parhaimmillaan, jos se vaan tykkäis mennä uimaan se ois ihan supernopee uimari. Mutta ei tykkää vapaaehtoisesti.
Ollaan me siellä vähän sikailtukin, viimeks toi mummei vääns tortillan uima-allas tilaan, onneks ei altaaseen sentään. joten kantapäänkautta sitten opitaan tääkin juttu, ei aamuruokaa koirille kun uintiaika päivällä!
Ja koska Kvenna on nyt treenitauolla niin piti mun kuitenki päästä aksahallille sen kans joten mentiin kroppajumppaan ja mennään vielä uudestaankin. Hauskaa koirien circuit-treeniä! Ei tulis koskaan kotoana noin monipuolisesti tehtyä lihaskoordinaatioliikkeitä, joten oon valmis maksaan tällasesta valmiiksi tehdystä jumpasta. Ja olihan vaihtelua Kvennalle, että siellä hallilla ei aina vedetäkään tuhatta-ja-sataa radalla, vaan keskitytään pikkuasioihinkin. Tai ehkä se tekee hyvää nimenomaan mulle..

Nyt siis jatketaan samaa rataa herkuttlelua lepoa ja oleskelua, Nam!

Aksa kausi päättyy

Kvennan 4 vuotis synttäreitä vietettiin 19.11.

Marraskuu hurahti, piti jo monesti kirjoittaa aksailuista kommenttia, mut ne jäi... Mutta yleistuumaus marraskuun aksoista on että Kvenna on ihan loistokoira agissa jos sen vireen saa kohdilleen. Eli koin sen kanssa aivan mainioita hetkiä kisoissa ja kertakerralta tuntui että kylläpä se liippaa läheltä se viimeinen luva (Kokkolassa mm. oltiin niin liki nollaa että toiseksi viimeisellä esteellä hutaisin renkaanohjauksen ja siihen töppäs). Pääsin kyllä siihen fiilikseen että tuloksella kertakaikkiaan ei ole väliä jos koira toimii ja näyttää siltä että sillä on mukavaa, ei siis mitään väkisellä vääntämistä. Tosin Pietarsaaren toisen radan jälkeen tuntui että pitäiskö mun lopettaa koko kilpaileminen; Kvenna meni jo ennen lähtöä jotenkin tilttiin, se ei innostunu repimislelusta vaan seuras vaan katseellaan mua että älä mamma jätä. No radalla se sitten ei todellakaan toiminut, ei minkäänasteista irtoamista ja oli siis tosi vaikee ohjata, silti jopa siinä tilassa se pujotteli oikeen hyvin, mutta kontakteilla, karmeet valumiset ja sen katse vain kertoi, että anteeks mamma, minä tiedän että teen väärin, mutta tahdon sun luo... kyllä oli pasmat ohjaaajalla sekasin silloin. ja sitten se ei edes vinkusiallaan halunnu leikkiä radan jälkeen. Eli olin aika ihmeissäni että mikä sille tuli, kun ensimmäisellä radalla oli aivan huippu vireessä, ainoostan tipautti yhden riman alussa ja siitä vitonen eli elättelin toiveita hyvästä toisestakin radasta ja sitten koira suurinpiirtein vajoaa koomaan. Ei naurattanu ei.
Päätin sitten että en enää ilmota sitä kuin yhteen kisaa kerrallaan jos se vaan ei jaksa virittyä enää toista kertaa, jos se on niin pirun viisas että tuumaa että johan me tuolla kerran käytiin ja tehtiin parhaamme.. tai sitten että minä en pysty virittäytyyn toiseen rataan ja Kvenna kun on todella herkkä lukemaan minun mielialoja ei tietenkään pysty toimimaan jos ohjaaja on henkisesti alavireinen tai ihan pihalla.
OKK kisat marraksuun lopussa oli jo taas aivan kivaa menoa, mutta kepeillä tuli kupru ja en ruvennu korjaan joten hyl siitä, sitten se oiko renkaan ja sen korjasin ettei luule että kisoissa saa ihan mitä vaan tehdä. muuten ihan hulppee Kari Jalosen rata. Niitä onkin tahkottu tänä vuonna monia ja missään ei ole taidettu onnistua, vain silloin 2011 Seinäjoella sen hypärillä saatin tulos. Jalosen radathan on todella mukavia ja suoritettavissa, joten onkin todella ihme että niillä ei ole vaan onnistutttu.
Toinen ns. lempituomari minulle on Jarmo Jämsä, hänellä on tosi kivoja ratoja, niissä on aina jotain pientä pähkinää, mutta silti ihan jouhevia ratoja -siis jos selviää niistä pähkinöistä. Pähkinät myös vaihtelee, välillä ne on keppikulmat, välillä houkuttelevat ansa esteet (putki, puomi, A-este), siis todella jänniä ratoja, mutta ei kuitenkaan liian vaikeita.
Jämsän radoillakin kävin syksyn mittaan Pyhäjärvellä ja Kokkolassa ja sitten tänään 1.12. KAS:n kisoissa Oulussa. Katsoin aamulla jo ylitoimitsijan numreoa että ilmoitan jääväni pois kun samaan aikaan olisi firman pikkujoulut. Sitten hoksasin että tuomari tosiaan on J. Jämsä ja mua alkoi mietityttään että pitäiskö sittenkin mennä, että mullahan jää vain se pikkujouluateria välistä... No niin sitten päätin että menen kisaan vaikka myöhäinen ajankohta onkin. A-kisa oli vielä viimeisenä aikatauluissa eli 18.45 ja ne pikkujoulut tosiaan alkoivat klo 18... no en ole pikkujouluissa käynyt pariin viimeiseen vuoteen muutenkaan joten ei ne niin hirveesti harmittaneet. Talvikin alkoi tosissaan tänään eli lunta rupes tupruttaan ja pakkanen puri ihan nasakasti. Ei kun koira ja häkki autoon viiden maissa ja kohti Kuivasjärveä ja Peltokosken maneesia.
Medi 2 A-kisaan oli ilmottautunut hurjat 4 koirakkoa! muut olivat kisanneet jo b ja c kisoissakin eli olin ainoa "kylmä" koirakko viimeiseen kisaan ja starttasin viimeisenä. en yleensä pysty seuraan minua edeltäviä koirakoita, mutta nyt katoin sen verran että tiesin että ne kaikki oli saaneet jo hylyt eikä meitä edeltävissä makseissakaan ollut onnistunut kuin yksi tai kaksi koirakko sillä radalla.
Lähdin matkaan sillä mielellä että ainakaan sinne ekaan ansaan (2. esteen jälkeen oli putkisyötti) ei langeta, eikä toiseenkaan (3. esteen jälkeen oli puomin pää tyrkyllä) ne selvittiin, sitten puomin jälkeen 5. ja 6. hypyn väli oli haastava piti jättää riittävästi tilaa koiralle eli peruutella vähän. jes sekin sujui, sitten putkee, hyppyä, A-este, hyppyjä ja keinu, josta putkeen aika peittävästä kulmasta, onnistui, sitten pujotteluun ohi putken suun ja nekin näytti sujuvan - tässä vaiheessa mun piti rauhoittaa itteeni - että älä hoputa ajan on pakko riittää. sitten hyppy ja se rengas toiseksi viimeisenä esteenä-- varmuuden maksimoiseksi karjasin helvetin isosti että RENGAS! ja meni se sen sitten vielä se viimenen este ettei vaan käänny kattoon että mitä sää siellä karjut. meni loppuun asti, yes, yes, yes!!!!
Sillälailla se viimenen nolla tuli ja vieläpä nolla-voitto, Kvennukka on voittanu viimeks 1-luokassa Pietarsaaressa 2011 eli kyllä tää ihan makialle maistu.
tässä perinteinen pokaali posetus

Lokakuun aksafiilikset

Tornion kisoissa kesä 2012, kuva Pike Sipola

7.10. olin Kvennan kanssa KAS:n kisoissa Virpiniemessä Timo Vertasen kivoilla radoilla. Olin jo edellis lauantaina Pyhäjärven kisoissa päässyt omassa aksassani uudelle tasolle. Siis siellä oli Jarmo Jämsän radoissa pari haasteellista kohtaa, joihin oli yritettävä muutakin tekniikka kuin perusvalssausta. Joten vaikka Kvennan kanssa on niitä omia ongelmiaan (alkanut tuijottaan ratahenkilöitä, tuomaria ja välillä se jotenkin luhistuu kun ottaa paineita niistä ihmisistä siellä, tai sitten jos minulla menee ohjauskuviot sekasi niin se alkaa vaan pyöriä ja haukkua, siis onhan sillä silloin syytäkin siihen) niin olin jotenkin vain löytänyt sellaisen mukavan fiiliksen, päättänyt että en ota paineita vaikka koira nyt ei niin normaali omaittensä ois ja että rallatetaan ja kokeillaan niitä tekniikoita kun niitä on harjoitelukin. Ja eikä tässä tietenkään haitannut että Tuhkiksen kanssa vedettiin hypäri puhtaasti 1,63 yliajalla, joten vanha rouva saa hymyn korviin vaikkei enää niin terävä olekaan.
KAS:n tämänpäiväisessä C-kisassa oli muutama pahalta näyttävä kohta, joita muitten kisaajien kans tuumittiin radanreunalta että miten ne pitäis tehdä. Kokeilin ensin rataantutustumissa valssi twisti niistopersjättö systeemiä kolmelle esteelle joissa oli siis kiertoja tehtävä, mutta päädyin sitten valssi ja kaks perättäistä niistopersjättöä ja se kyllä sitten toimi. C-kisassa tein mokan pujottelussa kun olin päättänyt tehdä valssin sinne pujottelun päähän, niin hieman liian aikaisin aloin kääntään rintamasuuntaa ja Kvenna tietty luuli että pitää kääntyä, joten se piti ottaa uusiksi. Loistava ja nopea rata ois ollut ilman tuota pujotteluuusintaa. Tulos 10,12 (5 + 5,12 sek) ja 3. sija.
D-kisassa oli myös makee putki-hyppy-hyppy kuvio (ekan hypyn takana putkihoukutin), johon rataantutustumisessa sain ahaa-idean. Eli tein jaakotuksen putken jälkeiselle esteelle, hyvin kääntyi Kvenna eikä menny liian pitkälle ja bongannut sitä putkea :) se rata oli ehkä jopa 190 m pitkä ja mulla kyllä meni jo jalat hapoille ja tuli hirmu kiire yhdessä persjätössä, mutta ehdin ja lopputuloksena sitten oli puhdasrata. Jäähylenkin jälkeen selvis sitten aika ja sijoituskin: -6,99 ja 2. sija eli se oli pitkästä aikaa ihan oikea LUVA NOLLA.
Joten niin se vaan menee että aksa on sitä kehon ja mielen hallintaa, niinkuin meidän koutsi Mari on jossain lehtijutussa todennut. Kun pitkästä aikaa sain oikean fiiliksen päälle ja pistelin sitä tossua toisen eteen jäämättä liikaa varmisteleen niin se koirakin tarttui hommaan mukaan niinkuin ruukaa treeneissäkin toimia ja tuloksena kaksi aivan ihanaa agirataa.
Loppupäivän voiskin sitten rentoutua raveissa ja hevosia hoitaen. Mut kaivelin tähän arkistoista Sipolan Piken ottamia aksakuvia Kvennasta Tornion ja Kokkolan kesän kisoista..

 

 

syksyä jo eletään

jos hitaimman blogin päivittäjän tittelistä kilpailtais niin minulla olisi hyvät mahdollisuudet...

Kuuluu taas paljonkin monella rintamalla: 26.8. Virpiniemen paikallissraveissa Topalilla kilpaa ja hyvin meni siinä mielessä että jäätiin vain 0,5 sekuntia sen voimassa olevasta ennätyksestä. Hitaaksi volttaajaksi itseni tietäen sain sen jopa ihan näppärästi liikkeelle ja sitten tepsuteltiin ns. tötsissä aika lailla koko matka. Ei yritystäkään laukalle ja vastas aina pyyntöihin. Lopussa muitten vauhti sitten meni jo yli Topsukan kykyjen ja muita meni eelle sisältä ja ulkoa eli oltiin neljänsiä. Oltiin siinä välillä kahden kanssakilpailijan välissäkin, eikä Topsukka yrittänyt niitä murhata.
Tää heitto johtu siitä kun Topsukka meidän tallin herttaisin hevonen sai kesäkuussa startin jälkeen koelähtö-pakon, syynä että on vaarallinen kanssakilpailijoilleen. Juu, poika kävi silloin kuumana ja otti kovat laukat etusuoralla ja vaikka kuski oli kääntänyt kaulan ulos niin poika kävi radan reunalla ja tuumas että ois mukavampi laukata tuolla kavereiden kanssa ja laukkas vasemmalle painaen kohti muita, vaikka se pää oli kyllä käännetty oikeelle. Mut Topsukka on kovaluonteinen siellä mukavan kuorensa alla, kyllä minä sen tiiän, niin kauan sitä hoitanu ja ajanu. Sitä ei saa yliprässätä vaan mennään siinä molemminpuolisen kunnioituksen kultaisella keskitiellä ja silloin se antaa kaikkensa ja pelaa kuin unelma.

Tulipalin kans on pidetty tietoisesti jäähyä eli se on käyny 2-3 krt viikossa jollain lenkillä (ratsia, hölkkää, kovempaa vauhtia) ja sitten se on saanu syödä ötökkähuntunsa suojissa. Aah, satsasin kunnon huppuihin ja oon välttyny pikiöljyseoksen levittämisiltä, vain karmeimpaan aikaan laitoin litkua hunnun ulkopuolisille alueille. Lisäksi kävimme elokuun lopussa kiropraktiolla. Siellä lantion seudulla olikohan 2-3 nikamavälissä sellainen hermopuriste ja lantion alueen lihakset ei toimneet kunnolla. Näkyi mm. takaa katsoessa että sen vasen lautanen oli selkeesti alempana. Lisäksi selkärankaa pitkin vetäessä sillä oli selkee kolo siinä. No ei ollut enää kun se Ismo sitä hieman pätki (no, joka on käyny hevosen kans kiropraktiolla tietää mitä tarkoitan). Vaiva vaan voipi uusiutua eli nyt tarkkailen sitä. Lisäksi sille vois laittaa kengän väliin 6-7mm välipohjan. Vielä en ole sitä laittanu. Ratsastaessa tuntui että käyntiin oli tullut takasiin enemmän energiaa ja askel pidentynyt. Tietty voi olla että haluan kuvitella näin olevan että omatuntoni saisi rauhan siitä että ostin hevoselleni tälläista "humpuuki" hoitoa. Siis ihmiset jotka eivät usko näihn hoitoihin yleensä tuumaavat että humpuukin rahansa lyö. no itse oon saanu apua ostopaatin luona käynnistä, samoin koirat niin miksei se sitten toimis hevosellekin. Onneksi on tarjolla ja vielä tulee Ouluun tekeen näitä keikkoja. Onhan se nyt halvempaa lennättää osaava tyyppi tänne kuin rahdata kymmeniä kopukoita etelään.

Harrastin toki tänäkin kesänä puutarhailua. Viimein tuokin kukka teki kukinnot, jotta pääsin näkeen että mikä se oikein on. Arvelisin että se on hohto-ohdake. Sain pienet taimet pari vuotta sitten serkultani, joka oli ostanu Lidlistä jonkun kivan kukan, mutta ei muistanu mikä se on ja kun  se teki satelliitteja aika paljon sain minä niistä pari. Kiva kukka, kasvoi minun mittaseksi tänä vuonna :)

Koirarintamalla puhaltelee ristiin rastiin. Tuhkis vanha rouva otti ja tempas käymällä Yppärin näyttelyssä 25.8. ja oli siellä veteraanien BIS-2.

Minä en ollut edes paikalla kun olin Kvennan kanssa OKK:lla agikisoissa. Iskä haki Tikun torstaina Ykaan, jossa sitä kävi välillä hoitamassa Monika kun iskä lähti Kalajoelle. Tiina haki Tuhkiksen lauantai aamuna mukaan näyttelyyn. BIS kehässä sen esitti Kaisa, mukana oli ollut 18 veteraania ja molemmat oli olettaneet että se kätellään ensimmäisten joukossa pois, Kaisalle oli kuulemma tuormari joutunu toistaan että sinä siellä tulehan, niin äimänä olivat ollet että islantilainen jatkoon. Ja vielä että ihan kakkoseksi! No laatuarvostelussa vetskun liikkeitä ikäisekseen oli kehuttu. No mikäs ihme se on kun vanhusta pidetään vetreänä käymällä siellä osteopaatilla ja hierojalla säännöllisesti. Eihän sillä muuten voisi mennä vielä agi kisoihikin...
Juu, Tuhkis on kisannut muutamat kerrat ja täytyy sanoa että mulla on aina suu korvissa kun sen kans mennään, se on niin upee veteraani. Joskus se ehtii nuuhkia maata ja kattella muuallekin mutta sitten taas muistaa että ainiin mamma osoitta tuonne eli mun pitikin varmaan hypätä ja sit tuonne jne.

Kun Tuhkiskin vielä jaksaa ja Kvennalla ei ollut juoksuja niin me käytiin sitten Nokialla 8.9. rotumestaruuksissa. Ja hienosti otettiin HYL tulokset molempien kanssa. Tuhkiksen rata oli ihan hienoa menoa, unohin vaan kattoo koiraa ja se meni putkeen mun olan takaa, minkäs teet. Kvennalla sitten onkin taas uusi ongelma, kun siitä pujottelupeikosta päästiin irti. Kvenna on alkanu kyttään ihmisiä radalla, siis ratahenkilöitä ja sitä yhtä erityisesti, siis tuomaria! No ekan kerran se tapahtui OKK:lla puomilla, tuomarihan usein liikkuu sen suuntaisesti melko lähellä kun tsekkaa kontaktit. no vissiin se oli eka kerta kun tuomari meidän osalla oli niin lähellä puomia että Kvenna säpsähti siellä että mikäs sää oot. Kauhistui, yritin sitä äänellä innostaa ja kannustaa, mutta alastuloliuskalla se tuumas että mamma mää tuun sun luo ja hyppäs pois. no päätin että otan puomin uusiksi jotta se ei ainakaan luule että sieltä saa hyppiä pois. Sinä päivänä lohduksi tehtiin hypärillä puhdas rata eli ei ihan epätoivoon vaivuttu.
Mutta Nokian kisoissa sama ongelma ilmeni jälleen, nyt Kvenna bongas jopa jonkun ratahenkilöistä eli ei ollut ohjauksen mukana kun teki pieniä liitoja kohti niitä ihmisiä. Ja juuri sillä rotumestaruus radalla se sitten ehti äkätä tuomarin ja lähti sitä kohti hypäten väärän esteen. Toki olisin voinut paremmin rytmittää ohjausta niin se ei ois ehkä sitä tuomaria bongannut.
Mutta siis oudoissa paikoissa ja nimenomaan kontakteilla jos lähellä on joku niin Kvenna saattaa alkaa sitä tuijottaan ja haukkuun ja ikävä kyllä jopa irrota kontaktilta joko kohti sitä ihmistä tai sit mun luo. Mahtava uusi ongelma.

No olen saanut siihen jo neuvoja ja ainahan olen vahvistanu kontakteja paljon mutta lisää treeniä tarvitaan. Ja apureita. Kalevinkin pääsi uhriksi puomin viereen. Eli olikin hyvä uhri kun on aina Kvennan mielestä ollut hieman uhkaava tyyyppi, saatin palkan kanssa Kvenna meneen puomi vaikka se selkeesti ensin vilkuili uhria. Sillä tutussa treenihallissa ja tutun koutsin kokeillessa olla "tuomari" ei ollut mitään ongelmaa, Kvenna ei vilkaissutkaan Mikkoa, joka juoksi puomin suuntaisesti.

 22.9. OKK kisoissa kuitenkin toisella radalla Kvenna sitten taas puomilla nimenomaan hoksas että perskule tuossa joku hölkkää toisellakin puolella, pysähty kyllä nyt kontaktille, mutta alko haukkuun ja käänty kattoon tuomaria. sit se hyppäs siitä haukkuen tuomarin suuntaan. Pakko oli komentaa se tuleen omalle puolen ja ottaa uusiksi alastulo, piti tehdä kahdesti kun ensin väisti kun tuomari oli siinä, taputin vähän niskalle että rauhoittuis, sit sellanen hätänen kontakti, katsoi jopa mua, mut ei huomioinu tuomari joten äkkiä vapautus ja viimesten hyppyjen kautta pois.

Siitä sitten jäähyttelyjen jälkeen keskustelin koutsin kans ja sain hyviä ohjeita. En siis ole ensimmäinen ja ainoa tällaisen ongelman kanssa olija eli nyt tuntuu paremmalta, tämäkin ongelma saadaan korjattua. Seuraavaksi tehdään sitä että uhkaava tyyppi viekin palkan kontaktin alastuloon.
Ja sit juttelin jälleen naksuttimen käytöstä ja lätkän opettamisesta sen avulla. Sen voisi myös ottaa lisäavuksi siihen että se selkeyttäisi Kvennalle mitä sen pitää siinä alastulolla tehdä. Kun se on ihan totta että sehän on vaikea koiralle, ei varmaan ole täysin varma mitä tehdä ja sitten kun on epävarmassa tilassa niin ympäristön "uhka" voi päästä vallalle. Varsinkin kun tutussa hallissa se tietää paremmin mitä tehdä niin ei välitä ympäristöstä. Jos saisin sen lätkäkoulutuksella varmemmaksi tuolla alastulolla se unohtaisi ympäristön kokonaan. Mutta ensin tuota totuttamista ihmisiin koska kyllä tässä iässä jo pitää tykätä ratahenkilöistä :)

 Ja ei meidän aksa siis ihan pelkkää ongelmaa ole: tehtiin eka radalla pitkästä aikaa ihan puhdas nollatulos agiradalla, sijotus 3. ja vain kaks ekaa sai luvan eli ei olla vielä pitkään aikaan menossa kolmosiin. Hyväkin niin, kun katsoin vähän aikaa kolmosluokan kisoja niin tuumasin jälleen kerran että ei siellä sais pitkään aikaan mitään onnistumisen elämyksiä, joita kakkosluokassa kuitenkin joka kisassa periaatteessa on löydettävissä kun ne vain haluaa nähdä. Ja tästäkin aiheesta keskustelin koutsin kans. Sanoi ihan suoraan että koiralle ei voi teeskennellä, joten ne hyvät asiat pitää alkaa näkemään eli seuraava suurin opettelemisen aihe on nimenomaan ajatella ensin aina kaikki ne hyvät jutut! Olen kyllä jo jonkin aikaa tiedostanu että suurin syy Kvennan toimimattomuuteen kisoissa olen minä: vaikka kuinka väitän että en jännitä enkä hae sieltä sitä tulosta, niin kyllä minussa on se kunnianhimoinen puoli joka on sitä mieltä että n y t on pakko onnistua. Ja tuo herkkä koira lukee minusta sen jäykän asenteen ja menee ns. tilttiin ja ei sitten toimi kuten treeneissä ja sit minä alan sekoileen kun ei se nyt teekään niinkuin ajattelin ja tiedän että osaisi tehdä. Eli kovasti tätä psyykkistä puolta pitää alkaa treenaan, periaatteessa tekniikka osaan jo ihan riittävästi ja fysiikka on mitä on. Mutta tästähän se lähtee että olen jo tiedostanut ongelman. Ja eilen tosiaan lähdin kisaan sillä mielellä että hymy pyllyyn vaikka mitä tapahtuis ja kyllä se puhdasrata oli osoitus juuri siitä että se asenne ratkaisi. Eli mikäs tässä on jatkaa kun suuntaa on oikea ja ympärillä on kannustavat treenikaverit ja osaavat koutsit.