Kolmen kisan keikka 26.11.2011

Agikisa reissu 26. marraskuuta Pietarsaareen. Aamu alkoi hyisissä merkeissä; tuuli oli hirmuinen ja satoi sellasta kylmää vetistä räntää, ei siis mikään ihana ajokeli pimeenä aamuna. Onneksi ajomatkaa ei Ylivieskasta ollut kuin rapiat 100 km. Navigaattori oli kyllä suureksi avuksi päämärässä, ei siinä pimeydessä ois mitään kadunnimiä ehtiny lukeen, enkä huomannu sitäkään että siellä oli tasa-arvoiset risteykset lähes kaikkialla, paluumatkalla sitten vasta hoksasin ettei se mikään etuajooikeutettu katu ollutkaan mitä olin vauhdikkaasti aamulla hurruutellut.
Mutta Tellus-halli oli mahtava kisa paikkana, lämmin ja tilava, tuon heikko hermoisen typykän kanssa kun ahtaat paikat täynnä koiria ovat hieman hankalia. Kaikki siis oli vain positiivista, myös kisajärjestäjien ystävällisyys.
Sitten itse asiaan: aksaan.. Meidän pujottelu ongelmaan olin saanut henkistä psyykkausta treenikaverilta Kirsiltä jo pitemmän aikaa. Sitten olin vielä panostanut niiden kepakoiden harjotteluun kahtena myöhäisenä lauantai iltana hyvin intensiivisillä treeneillä, helppoja eri esteiltä vauhdilla kepeille menoa ja sitten pikku pätkä rataa ja palkka heittämällä jonkun hypyn päälle. Harjotuksissa tutussa hallissa se oli ihan helppoa Kvennalle ja minulle ja koiralla oli joskus tosi hurja tempokin niissä pujotteluissaan. Viimesissä ohjatuissa treeneissä sain itselle hyvät viimeistelyt henkisessä mielessä kun tein pujottelun valvovan silmän alla, siis pientä painetta ja heti minä ohjasin empien ja se näkyi koirassa. Todella siis se syy on minussa.
Kisoihin lähdin siis mielessäni ajatus että tehdään se mitä osataan niin hyvin kuin osataan ja pujotteluun ohjaan niinkuin harjotuksissa, varmasti edeten loppuun asti. Ja voi ihanuus, se toimi!!!! vauhti ei ollut samaa luokkaa kuin tutussa harjotteluhallissa, mutta ei mitään empimistä, vaan sellaista tasaisen tylsää varmaa menoa. Ja sitten se eka rata poiki heti nolla tuloksen, voitto-nollan, vaikka me tehtiin kontaktit varmasti pysähtyen ja käskystä vapauttaen. Aika meni niukinnaukin ihanneaikaan, mutta siitä viis :)
Toinen kisa oli hypäri ja oikeen mukava sellanen, pari haastavampaa kohtaa, sitten sellasta sopivaa ykkösluokan rataa. Kvenna ei oikeen syttynyt enää, teki kuitnekin varmasti kaiken ja nolla siitäkin tuli, jälleen nippanappa ihanneaikaan.
Tuplanolla!
Pitkään mietin että otanko kolmatta kisaa enää kun se hypäri oli jo niin lattea. Mutta sinne sitä sitten lähdettiin, se oli taas kontakteilla höystetty. Nyt kun pujotteluongelmamme ei enää henkisesti ressannut, niin tein rennomman ohjaussuunnitelman, ei mitään turhia valsseja kun takaaleikkauksellakin selviää. A:lla Kvenna teki kuitenkin vähän läpitulon kaltaisen kontaktin (pysähtyi tosi alas) , joka pisti minun pasmat sekaisin ja äimistelin sitä hetken ja sitten tollo minä- vapautin sen vahingossa omasta liikkeestä (nyt pitää sitten vahvistaa A:ta, joka on ollut sen varmin kontaktieste) sitten puomillakaan ei tehnyt t ä y d e l l i s t ä kontaktia (apua ajattelin, se alkaa väsyyn) ja himmasin siinä taas tovin ennenkuin vapautin. Puhtaan radan teimme taas, mutta yliaikaa 0,56 sekuntia!
Että pysyipäs sitten jalat maan pinnalla. Kolme nollaa samoissa kisoissa ois ollut kyllä jo liikaa, ois menny pian kusi päähän mulla... Ja kun tällä koiralla ei ole vielä mitään asiaa kakkosiin ja ollaan jo ilmottu Seinäjoellekin, sinne matka ois siis ollut aika turha. Nyt voidaan mennä sinne vielä ykkösiin ja katsoa että miten ne pujottelut taas uudessa paikassa ja mamman hermot kestää siellä.

Sitten sitä posetusta poksujen ja ruuusukkeiden kanssa.. nyt niitä vielä on mahdollisuus saada, myöhemmin ne onkin sitten harvinaistakin harvempaa herkkua. Koirakin oli huomioitu palkinnoissa, tuli ruokasäkkiä, iso laatikollinen koirankeksejä ja hirvenjalan kokoinen puruluu ja vetolelu, että silleen!!

tulokset siis
A-kisa (agirata)    -0,60   0-voitto   tuomari Vesa Sivonen
B-kisa (hyppy)     -1,99   sija 3.       tuomari Vesa Sivonen
C-kisa (agirata)     0,56   sija 2.       tuomari Minna Räsänen