ja kamut
Lunta on piisannut, joskus oli aika haastavaa päästä illalla sisälle kaikkien karvakorvien ja kamppeiden kanssa:
Kananpoika Sissi on siis kana..
niin Sissille ei alkanut kasvaa helttaa joten se on onneksi kanan alku.
Helmikuussa se oli vielä äippänsä suojatti ja Irmeli puolusti sitä jos päästettiin kukko ja rääpälekana yhtäaikaa irti tallilla. Sitten maaliskuun alussa Irmelin hormoonit hurahtivat, luultavasti kukon astumisen seurauksena ja Irmeli alkoi itsekin nokkiin lauman pienintä eli Sissiä, iskut oli niin raakan näköisiä etten voinut jättää pientä kanasta muitten kanssa samaan laumaan kun se hädissään vain nurkassa nökötti, tuskin ois uskaltanut syödä, joten Sissi on nyt teini-yksiössä ja käy tutustumassa isoon maailmaan issekseen. Olen taas luonut liian kesyn eläimen, kanasen joka ei osaa pelätä ihmistä, vaan se suorastaan seuraa minua ja tykkää silittämisestä... Miten tuon raukan käy kun ei ymmrrä että kohdalle voi sattua jonain päivänä susi. Pitänee opettaa se pelkään ainakin koiria...
Tupsukka
Tupsukan ravihommelit on nyt päätetty jättää ja Teepee saapi toimia ratsuna ja ajelutuspollena. Se on niissä ihan käypä peli, ei hermostu turhista ja kun saa leipää ja rapsutuksia niin sehän tykkää että sitä käy ihmiset jututtamassa. Työkaverini Laura ja pikkusiskonsa kävivät sillä ottamassa ensituntumaa ratasastukseen, Tulipali oli oikeen elementissään, kiersi kierroksen ja tuli parkkiin hakeen leipää tai jos ei annettu vaan pyydettiin liikkeelle teki uuden kierroksen ja kokeili taas onneaan, eli mukavaa oli ratsastajilla ja hevosella. Niin se pitää ollakin, ei liikaa tylsää hommaa. Itse olen sillä käynyt vaeltelemassa parin tunnin lenkkejä pitkin Kaakkurin ja Äimäraution teitä kun vielä on ollut jää- ja lumipeitettä kopsuteltavaksi.
Pitää harkita että alanko sitten oikeesti työstään koulukuvioita sen kanssa, sehän ei ole mikään upealiikkeinen ratsu, ennemminkin sellanen kipittäjä tyyli.
