syyskuu 2016

syyskuu 2016
kaikki kuusi koiraa syyskuussa 2016: Kvenna, Tuhkis, Hiltu, Milla (sijoitettuna), Binni ja Atla (sijoitettuna)

Minä


Kuka on kriisi? Kriisi Hankala on nimi väännös Kirsi Honkala:sta, olen aina ollut suorasanainen ja omapäinen. Kaverit tottuivat että kritisoinkin helposti asioita eli saan aikaan kriisejä, joten nimimuunnos oli helppo tehdä.

Asun Oulussa nykyisin ja kotoisin Ylivieskasta. Tosin olen muuttanut ympäri Suomen useita kertoja ennen opiskeluita ja niiden aikana, joten Suomi on aika tuttu kauttaaltaan. Tunnen silti itseni eniten ylivieskalaiseksi, sen verran syvälle juurtunut pikkupaikkakuntaan etten taida koskaan täysin sopeutua kaupunkilaiseksi.

Koiriin olen ollut lääpälläni varmaan konttausikäisestä saakka. Meillä oli jopa vuoden ajan sekarotuinen pystis kun olin viiden vanha, mutta koska vanhempani eivät ymmärtäneet koirankouluttamisesta mitään siitä oli pakko luopua kun siitä oli tullut liian villi (ei minun mielestä kylläkään). Teini-iässä sain oman koiran englanninspringerspanieliuroksen Vilin. Sen kanssa harjottelin itsekseni tokoa, mutta en tietenkään osannut kouluttaa koiraa oikein. Silloin ei ollut koirakoulutoimintaa eli sen mitä opetin olin koirakirjoista lukenut ja niissä ei paljoa oikeanlaisesta motivoinnista kirjoiteltu 80-luvulla. ja tais ne kirjaston kirjat olla enimmäkseen peräisin 60- ja 70-luvuilta.

Sitten meni monta vuotta opiskeluissa ja työelämään siirtymisessä, asuin siis kerrostaloissa enkä halunnut ottaa koiraa soluasuntoon. 2002 kuitenkin viimein muutin rivitaloon ja silloin päätin että nyt se koirakin viimein tulee. Joten siitä se sitten lähti, tällä hetkellä koiria on kolme :)

 ja hevoset sitten. Lyhykäisesti: täysin hurahtanut hevoshullu.

Karvakorvaterapeutit nimike vanhoille nettisivuilleni ja blogiin kehittyi mielessäni aikana jolloin äitini sairasti imusolmukesyöpää. Oli todella rankkaa seurata vierestä sitä taistelua kun siinä on niin avuton, ei voi vaikuttaa, voi vain yrittää olla tukena ja pitää mielialaa mahdollisimman valoisana. Johonkin siis piti itse saada purkaa sitä avuttomuuden tunnetta, silloin totesin että nämä karvakorvaiset ystäväni olivat minun parhaimmat terapeuttini. Tallitöiden tekeminen oli hyvää fyysistä ja yksinkertaista hommaa eli huolet kaikkosivat, hevosen selkään kapuaminen tai kärrilenkki on aina mieltä piristävä elämys. Koiran läsnäolo tai sen kanssa touhuaminen on niin rentouttavaa. Eläimen välitön reagointi kun koulutat sitä, sen antama palaute on niin palkitsevaa itselle kun olet saanut sen toimimaan kuten halusit. Se on sitä terapiaa mitä olen karvaisilta ystäviltäni saanut, siksi olen valmis tekemään niiden hyvinvoinnin eteen kaikkeni. Ja jos ne vielä kaikenlisäksi menestyvät kilpailuissa olen siitä ikionnellinen, mutta olen riittävän onnellinen pelkästään jo siitä että saan olla ja harrastaa niiden kanssa.
joten siksi näillä sivuilla on vain näitä eläimellisiä asioita :)