syyskuu 2016

syyskuu 2016
kaikki kuusi koiraa syyskuussa 2016: Kvenna, Tuhkis, Hiltu, Milla (sijoitettuna), Binni ja Atla (sijoitettuna)

Hevostelua 2011

 



Tulipali (Tuksu Tupsukka tahi Teepee..)



tuksu tupsukan vuosi 2011 meni urheiluhevosen uraa ajatellen kovin samaa rataa kuin edellisetkin eli eipä juuri mitenkään. Alkuvuonna yksi startti, jossa lopetti juoksun hyvistä asemista ihan yhteen askeleeseen. Joten tuumasinkin jo että tulkoon sitten ratsu. Aloinkin ratsastaa useammin sitä, tosin paksut hanget estivät hieman maastoilua kun vaihtoehdoiksi jäi vain tiet ja ne taas ei okein innosta. Hevosella kuitenkin hyvä kunto, joten liikuntaa ei voinut noin vain vähentää yhtäkkiä, joten jatkoin myös ajohommia omaksi huvikseni. Nekin kelit sitten huononi kevättalvenmittaan ja menin sitten sinne raviradalle hupaileen tamman kanssa aina toisinaan. No pirskatti ei sillä juoksuhalut olleet menneet, se omasta tahostaan saattoi lähtä ravaan vauhdikkaasti enkä minä kieltäkään hennonnut. Niin meillä sitten oli toisinaan omia kivoja harkkoja radalla, mentiin hevosen ”ehdoilla” ei liian lujaa.

Kesän tullen alotettiin taas itikoitten puremien ehkäisy loimittamisella ja ihon hoito toimenpiteet. Sainkin eka kerran pelastettua Tulipalin harjan, sillä on nyt tänä talvena kerrankin oikea pitkä harja, kauniit mustat jouhet.

Ratsastusta tehostettiin kesällä kun maa suli ja pystyi ”kentällä” pyörimään, tamma osaa nyt pohkeenväistön perusteet, siitä on sitten hyvä jatkaa kun itsellä intoa riittäis. Ympyrät menevät jotenkuten pehmeästi kun tarpeeksi lämmitän tammaa ja teen töitä CR-menetelmiä tapaillen. Tarvis kyllä joskus jonkun ammattilaisen katsomaan päältä että mitä mää oikein värkkään sen kanssa J

Se ravvailu sitten: Heinäkuussa yritin päästä sillä Kalajoen kesäraveihin ajaan, mutta peruivat koko ravit L samoin olisin mennyt Juopulin harkkaraveihin, mutta nekin peruuntuivat. Kyllä vähän vastusti…

no elokuusssa päästiin viimein Virpan harjotusraveihin testaan että miten tamman juoksupää kestää ravilähdön. Minun huonosta alotuksesta huolimatta se kesti, herranjestas minä olin ylpeä, se juoksi halukkaasti loppuun asti ja olis rohkeemmalla kuskilla ehkä jopa voittanut sen startin, sen verran liki loppusuoralla päästiin keulahevosta. Mutta mulle riitti se kakkonenkin, oltiin kuitenkin ohiteltu useempi valjakko, eikä Tupsukka jääny himmaamaan ohitusten yhteydessä eikä jälkeen, vaan jatkoi ravia ja tosiaan saavutti sen keulan karkulaisenkin.

Seuraavaksi tamma pitikin laittaa oikeseen starttiin, ettei tule 8 kuukauden rajapyykki vastaan ja koelähtöön käsky. Hyvin se senkin startin meni ammattilaisen ajamana, loppukaarteessa oli antanut kuitenkin vähän myöten, mutta sitten taas loppusuoran kiriny, eli ei ihan epätoivoista.

Kolmannen virallisen startin 2011 vuodelle sitten ”jouduin” ohjastaan minä. Sopiva autolähtö tuli Ouluun, mutta se oli amatööriohjastajien startti eli en saanut siihen laittaa ammattilaista kuskiksi, joten ajattelin kokeilla sitäkin hommaa sitten itse.

HUH, alkuun tuli pikku lähtölaukka, jonka jälkeen tamma paino ohjille niin, että tuntui, että kädet irtoaa ihan justiin, mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia hillitä sitä ja tiesin että sillä vauhdilla se ei maaliin juokse eli tulee löymään hanskat tiskiin. Kaikenlisäksi tein alussa ihan tositositosi tyhmän virhevalinnan eli käänsin sen kolmannelle radalle, mille mun ei missään tapauksessa pitänyt mennä, eli ihan omaa tyhmyyttäni jouduin siihen liisteriin sen kanssa ja niinhän se juoksi puolitoista kierrosta hulppeeta vauhtia ja sitten totes että --tut! en viitti enää juosta, hölkyteltiin sit maalin että tulee edes tulos; ei joudu niin nopeesti miettiin seuraavaa starttia, jos nyt enää startataan.

Syksyllä ei sitten enää starttailtu, vaan pidettiin vähän taukoa ja käyettiin tupsukka myös kengitysvalmennusmaestron luona vierailulla. Sieltä tulikin kevytkenkäisempi tammukka. Myös Äimäraution uudet hevosreitit syksyn mittaan tulivat ajokuntoisiksi, joten olemme aloittaneet hevosten treenaamisen siellä. Hyvästi ikuinen pellon kiertäminen! Nyt ei ole tarvinnut käydä radalla koko syksynä kun on oikeat hevostiet, joilla kirmata hepojen kanssa lenkillä. On vaan tulleet niin juoksuhulluiksi kaikki, että takana tulevan ohjastajalla on aina kädet turtana ja ihan koppurassa, kun paine ohjille on niin hirveä. Me sitten vuorotellaan etuhevosen paikkaa eli tekee hyvää hepallekin joutua oleen sekä keulassa että selässä. On kyllä ihanan pitkästi treenireittiä ja lähes aina on olleet juostavassa kunnossa, kyllä meidän nyt kelpaa hevosia treenata!!!

Vuoden viimeinen viikko on ollut ihana, lunta on tullut ja Tapanin päivänä pääsin tekeen ihanan lumisen ratsastusretken. Torstaina laitoin tamman reen eteen ja kyydissä oli neljä kipaletta innokkaita teinejä, jotka halusi opetella ajaan reellä. Keli oli melko raskas, nimittäin kun pyshädyttiin, niin reki ei enää lähtenytkään liikkeelle vaikka Teepee kuinka paino ja aisat ”soi” ei auttanut kuin penskat pois reestä ja lykkään, minä kaikkein läskein jäin tietenkin istuun rekeen ohjaksiin… ja pennut hyppeli sitten liikkuvaan rekeen, josta ne vain innostui. Lopuksi ajelu huipentuikin upeisiin pellehyppelyihin reestä ja rekeen ja hurjaan kirmaamiseen reen perässä. Meillä saattoi olla jopa hirmun hauskaa! Ihanainen Tulipali ei ollut moksiskaan mekkalasta vaan kiskoi rekeä tarpeen mukaan hitaasti tai vauhdikkaasti… Hevoset J


Hyvä-Velin kanssa talviratsastukselle
 

Iltsukka Ilopali opetettiin ajolle