syyskuu 2016

syyskuu 2016
kaikki kuusi koiraa syyskuussa 2016: Kvenna, Tuhkis, Hiltu, Milla (sijoitettuna), Binni ja Atla (sijoitettuna)

Vuoden 2011 kelaus

Kvennan vuoden 2011 kelaus



Kvennulin aksailut

Pienen kirjavan tyttösen agitouhut olivat alkuvuonna sitä perustekniikoiden treenaamista; kontaktien ottamista, pujottelun vahvistamista ja perusohjauksen hallintaa. Sehän kuitenkin oli aloittanut agitreenit vasta 2009 vuoden alussa eli aikas raakile vielä oli helmikuussa, mutta halusin viedä sen hypärille omiin kisoihin, jotta näkisin miten se kestää stressaavassa tilanteessa, kun on pennusta asti tahtonut olla herkkä kaikkeen ympäristössä tapahtuvaan.
Kisoissa se oli rasittava räkyttäjä verryttelyissä ja odottaesamme vuoroa, mutta kun mentiin lähtöön ja istutin sen odottamaan vuoroaan, niin koira oli kuin viilipytty. Selkeästi vain odotti että milloin annan luvan lähteä. Se siis osaa keskittyä kun tietää että mitä on tulossa. Mutta sekoaa siis täysin kun olemme keskellä ihmis/koira joukkoa ja se ei tiedä mitä tehdään. Kokoajan pitäsi tehdä jotain tän kanssa…
No itse hyppyrata meni ihan nätisti kunnes ohjaaja mokasi ja pasmat meni sitten sekaisin, jolloin koirakin hajosi ja alkoi pyöriä ja haukkua että mitä,mitä! Mutta olin siis tyytyväinen siihen että sen kanssa pystyisi kilpailemaan.
Jatkettiin siis harjoittelua ohjatuissa treeneissä, mitä nyt maaliskuussa tuli taukoa juoksun takia. Toukokuun lopussa sitten uskoin viisasta kouluttajaamme ja käytin tytön osteopaatilla, aijaijai mikä löydös, siellä oli lantiossa jumia ja ristikkäien etulapakin oli jäykkä. Niitä onneksi saatiin auki ja tärkeimmäksi kotihoidoksi annettiin että ravia paljon ja pitkiä askelia eli pyöräily lenkkejä. Toki muitakin hyviä jumppaniksejä ja tasapainoiluohjeita saatiin mukaan. Aksaa ois saanu mennä rimat alhaalla, mutta omien vammojeni jälkihoitojen kokemuksista viisastuneena päätin että otamma varman päälle ja pidämme riittävän tauon hyppelyissä ja jarrutteluissa. Ihan pumpuliin en koiraa saanut käärittyä, mutta rauhoitin kyllä touhuamista. Niin me sitten harrastettiin pyöräilyä toukokuun lopusta heinäkuun alkuun asti. Siis yli kuusi viikkoa ilman aksaa.. sitten varovaisesti alotettiin ja hyvältä näytti. Tosin omaan silmään en luottanut kun se ei ennenkään ollut mitään outoa hypyissä huomannut, treenikaverit joutuivat siis olemaan kyttinä. Lopullisen vahvistuksen jumien poistumisesta sain lokakuulla kun kävimme uudestaan ostopaatilla ja hän totesi että ei ne ole uusiuteneet, joten sain huokaista helpotuksesta sen osalta. Toki se ravihommeli jatkuu ja seuraava hoitoaika osteopaatin taitaviin hyppysiin sovittiin talven jälkeen.
Kisaamaan menimme elokuun loppu puolella ja tuloksina taisi olla hylsyä tai ainakin lähes sellaista. Meidän ongelmaksi oli muodostonut pujottelu! Ompa kumma, saman ongelman kanssa taisin taistella Tuhkiksen kanssa edellisenä vuonna eli peiliin sitä siis saipi katsella…
Toisaalta omilla tutuilla kepeillä pujottelu toimi ja palkan kanssa varsinkin eli tiesin että se oli jostain hyvin pienestä kiinni. Sitten lokakuun lopulla kisoissa treenikaverini seurasi tekemisiäni radalla ja totesi että minä käyttäydyn ihan epänormaalisti siin ohjauksessa. Eli olin suorastaan kuin zombie, ei ihme että koira meni sekaisin kun hirviö-mamma ohjasi.. Joten sain taas loistavaa henkistä valmennusta ja seuraavalla radalla Kvenna lähti pujotteluun oikein, räpelsi sitten vain lopun, mutta korjasin jotta ei opi että fuskaus ois sallittua. Saimme siis pujottelu-paniikin kuriin.
Panostin erityisesti pujotteluharjoituksiin vielä omissa itsenäisissä treeneissäni (meidän marraskuun lauantai-illat vietettiin agihallilla intensiivisissä varttitunnin harjoituksissa) ja ne vissiin tuotti tulosta. Nimittäin loppuvuoden kisoissa, joissa osallistuimme yhteensä viiteen starttiin, Kvenna teki kaikissa viidessä virheettömät radat, yhdessä sai 0,56 sekuntia yliaikaa. Mutta 4/5 startissa tuli LUVA:t. Joten kaikkien vaikeuksien jälkeen tuo upea ihanainen koirani näytti minulle että kyllä se osaa ja haluaa olla agikoira J

Kvennan näytelmät
heh, käytiin kokonaista kaksi kertaa kehässä vuonna 2011 ja meidän tuurilla tuomari vaihtui toiseen näyttelyyn ja se oli sitten sama herra molemmissa. Mutta Kvenna teki kyllä mielenkiintoisen kehityshyppäyksen huhtikuusta elokuuhun, kun neljässä kuukaudessa muuttui H arvostelu ERI:ksi… mulle jää arvoitukseksi mitä niin merkittävää yli kaksivuotiaan koiran kropassa tapahtui että neljässä kuukaudessa tuollainen muutos.. karvakin kun tuolla on aina lyhyt ja sileä eli ei vaikuta asiaan. Mutta olin toki ihan tyytyväinen tuosta parannuksesta, kun ensin meinasin jättää kokonaan toisen näyttelyn väliin kun samalle tuomarille jouduttiin.


Luonnetestissä

Huhtikuussa pääsimme peruutuspaikalle luonnetestiin Maaningalle. Oli hyödyllinen käynti, selvisi sekin miksi Kvenna on sellainen kuin on; haukkua pärskyttää kuin kone vaikka kuinka yritän saada huomiota/hiljeneen. Yleensä vain törkkäys kaulalle saa sen huomion kääntymään, jos on oikein haukunkliimaksissa. Sillä on testin mukaan hieman hermostunut luonne eli suomeksi sanottuna se on vähän heikko hermoinen ja se näkyy juuri tuollain että ”hajoaa” kun jokin ärsytys ylittää sen sietokyvyn. Sama luonnetesti kuitenkin osoitti sen että Kvennalla on toimintakykyä ja taistelutahtoa, näiden vuoksi se toisaalta kykenee hyvinkin suoriutumaan mm. agiradalla eli kun sille on luvassa toimintaa, mihin se on koulittu, se keskittyy siihen niin hyvin että ulkoiset ärsykkeet eivät saa sitä menettämään hermojaan ja siksi se jopa on agiradalla hiljaa. Sehän haukkuu ja riekkuu vain silloin kun odotamme vuoroamme ja joku koirakko on tekemässä rataa, jolloin ne äänet jotka radalta tulevat, saavat sen pois tolaltaan ja yli-innostumaan. Me siis yritämme harjoitella myös rauhoittumista tai jotain rauhallista käskyn alla oloa että koira voisi levätä edes hieman radan reunalla.
Luonnetesti itsessään meni tähän tapaan: Alussa oli keskustelua tuomareiden kanssa. Kerroin heille että se on islantilaiseksi hieman epäluuloinen vieraisiin (varsinkin miehiä kohtaan) ja että se on kova räkyttään. Ja että itse epäilen sen olevan erittäin herkkä äänille. Mutta että tykkää leikkiä vetoleikkejä. Ja kyllä se niitä leikkikin eli näytti että sitä toimintakykyä on. Sitten se kelkka meni siten että Kvenna riekkui narussa vähän joka suuntaan ja tuijotti järkyttyneenä kelkkaa ja mekasti. Palautui siitä hitaasti ja houkuttelemalla, mutta ei vaikuttanut mitenkään ihan romahtaneelta, ennemminkin sellaselta kysymysmerkiltä ja tepasteli aisti valppaana (koska ne hermot oli koetuksella). Seuraavaksi taisi olla se hyökkäys meitä kohtaan, reagoi haukkumalla ja pakitteli ja tuli rinnalle, ei vaikuttanut siltä että suoraa päätä hyökkäisi takaisin, eli helpotus se ei ole aggressiivinen.
Säikyttelyosiolla jatkettiin, nurkantakana olevaa haalaria limbos ihan takaoikealle ja palatessa kyllä kulki paikan ohi, mutta ei se mikään viilipytty ollut, selvästi muisti että siinä jokin kummajainen yritti äsken jotain, siis ei kova luonteinen ainakaan. (hieman pehmeä taisi olla loppuarviossa). Rämisevät tynnyrit on tietenkin ääniherkälle Kvennalle paha, mutta suhtautui siihenkin lopulta kohtuullisesti, se hermostuneisuus siitä näkyi mutta ei se tynnyriä suoranaisesti karttanutkaan. Pimeässä huoneessa se olikin yllättävän hyvä, en kauaa istunut siellä kun se jo porhalsi huoneen läpi mun luo, mutta meni ensin tuolin alta ohi ja vasta vähän nuuhkittuaan löysi minun jalat ja sit sainkin jo hihkua sille. Eli kun ulkoista painetta ei ollut, niin hermot pysy kunnossa ja sen toimintakyky tuli hyvin esiin. Sitten oli se viimeinen osio, jossa terävyyttäkin tarkastellaan, minä näin vain videolta sen kun seinään kiinnitetty Kvenna yritti hyökkääjää välttääksen seinää pakotieksi, kyllä se tais mekastaakin siellä ja lopulta paniikissa oli kuulemma tyhjentänyt anaalit. Ei kuitenkaan purrut hyökkäjää lopussakaan, vaikka ne pienet hermot kovilla olikin. Ammunassa sai laukauskokemattoman, mikä oli ihme kun olen pitänyt sitä nimenomaan ääniherkkänä, mutta ei tosiaan saanut laukauksista mitään kummempaa sätkyä. Pisteet menivät siis näin: 1, 3, 1, 2, -1, 2, 1, 2a, ++ (lk). Alueethan ovat: Toimintakyky, Terävyys, Puolustushalu, Taisteluhalu, Hermorakenne, Temperamentti, Kovuus, Luoksepäästävyys, alla tarkemmat selitykset ja miten arvioinnit jakautuvat, Kvennulin tulokset lihavoituna.

I = Toimintakykyä testataan sekä uhan alla "kelkka kokeena", jossa koiraa kohti vedetään kelkkaa, jonka päällä on ihmistä muistuttava hahmo että  ilman uhkaa "pimeässä huoneessa", jossa koira hakee omistajaa pienten esteitten takaa. Kerroin 15
+3 Suuri 
+2 Hyvä
+1 Kohtuullinen
-1 Pieni 
-2 Riittämätön
-3 Toimintakyvytön

II = Terävyys: "seinäkoe", jossa tuomari uhkaa yksin jätettyä koiraa. Kerroin 1
+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 
+2 Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
-1 Pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-2 Kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-3 Suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin

III = Puolustushalu: tuomari uhkaa koiran ohjaajaa. Kerroin 1
+3 Kohtuullinen, hillitty
1 +2 Suuri, hillitty
+1 Pieni
-1 Haluton
-2 Erittäin Suuri
-3 Hillitsemätön

IV = Taisteluhalu: tuomari leikittää koiraa, tavoitteena vetoleikki koiran kanssa. Kerroin 10
+3 Suuri  
+2 Kohtuullinen
+1 Erittäin suuri
-1 Pieni
-2 Riittämätön
-3 Haluton

V = Hermorakenne: arvioidaan koko testin ajan koiran olemusta, sen stressaantumista. Kerroin 35
+3 Tasapainoinen ja varma
+2 Tasapainoinen
+1 Hieman rauhaton
-1 Vähän hermostunut
-2 Hermostunut
-3 Erittäin hermostunut

VI = Temperamentti: "tynnyrikoe", jossa rämisevä tynnyri tms. tiputetaan koiran lähelle. Kerroin 15
+3 Vilkas
+2 Kohtuullisen vilkas
+1 Erittäin vilkas
-1* Häiritsevän vilkas
-1a Häiritsevän vilkas
-1b Hieman välinpitämätön
-1c Impulsiivinen
-2 Välinpitämätön
-3 Apaattinen
* Vanhemmissä testeissä oli arvostelussa vain -1, nykyisissä se on jaettu kolmeen

VII = Kovuus: "haalari" tai "sateenvarjo", yht'äkkiä nostetaan tai avataan koiran vieressä. Kerroin 8
+3 Kohtuullisen kova 
+2 Kova.
+1 Hieman pehmeä
-1 Erittäin kova
-2 Pehmeä
-3 Erittäin pehmeä

VIII = Luoksepäästävyys: arvioidaan koko testin ajan, mutta testin alussa tuomarit myös käsittelevät koiraa. Kerroin 15
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+2* Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
+2a Luoksepäästäväinen, aavistuksen pidättyväinen
+2b Luoksepäästäväinen, hieman pidättyväinen
+1 Mielistelevä
-1 Selvästi pidättyväinen
-2 Hyökkäävä
-3 Salakavala
*Vanhemmissa testeissä oli arvostelussa pelkkä +2, nykyisissä tämä jaettu kahteen.

Laukauspelottomuus - ammunta 9mm aseella, 2-5 laukausta
+++Laukaisuvarma 
++ Laukaisukokematon
+ Paukkuärtyisä
- Laukaisualtis
-- Laukausarka


Hiltun ja Tuhkiksen hengailut vuonna 2011

Hiltu tyttärensä Griman kanssa


Hilturiini ei edelleenkään ole jatkanut agiharjoitteluja ja siitä voi syyttää ihan vain minua, aika ei riitä kaikkeen L
Mutta Hiltu tästä tuskin itse on ollenkaan pahoillaan, se on vain niin tyytväinen kaikkeen ja edelleen se rakastaa kaikkia ja etenkin niitä jotka vaivautuvat rapsuttamaan sitä. Se on niin herttainen ja hellyttävä kuin aina ennenkin. Toki silläkin on ne muutamat asiat, jotka saavat minun hermot riekaleiksi ja raivostumaan toisinaan. Kuten se narussa räyhääminen… ja toisinaan se päivisin keksii silputa kaikenlaista, kuten silmälasit tuntuvat maistuvan erityisesti. Yhden viikon aikana meni kahdet. Onneksi minä olen tykästynyt markettien halpoihin lukulaseihin, joten ne on oikeestaan halvempia puruleluja kuin oikeat koiranlelut J


Tuhkis helmikuussa Oulunlahden jäällä

Tuhkimoinen on hengaillut alkuvuonna vielä hieman aksaharjoituksissa.  Kesällä käytiin jopa yksi starttikin, jossa tehtiin virheetön rata, mutta kun Tuhkis jäi nuuhkiin jotain roskaa radalla niin vauhti oli sitten sitä luokkaa… Osallistuttiin me myös seuran 2-joukkueessa piirimestaruus kilpailuihin, joissa vanha rouva räväytti hienosti puhtaan radan 0,08 sekunnin yliajalla, taisi olla sen joukkueen paras suoritus sillä erää.  
Tuhkis kävi vuoden aikana keikistelmässä kolmet näytelmät, on se niin helppo viedä kehään kun se vaan tipsuttaa vierellä eikä jaksa välittää enää muista koirista. Seinäjoen näyttelyssä se aiheutti mulle vähän päänvaivaa kun sen vuoro tuli niin se kummasti kipristi takaosaansa, tuomarikin siitä mainitsi ja sen vuoksi ei kuulemma saanut ERI:ä. Luulin ensin että se on saanut vetoa ja lihakset menneet jumiin, mutta ulkona sitten selvis miksi se silleen pinnisti lantiotaan, sillä oli kiire kakalle! Kummajainen, se oli kakkinut jo kolmesti sille päivälle, eikä aamulla lähtiessä saanut ruokaa eli mistä lie sitä paskaa riitti. Mutta helpotus oli että ei ollut mitään jumia siellä takaosassa J
Assa (äiti) ja Tuhkis (tytär)