Kuuluu taas paljonkin monella rintamalla: 26.8. Virpiniemen paikallissraveissa Topalilla kilpaa ja hyvin meni siinä mielessä että jäätiin vain 0,5 sekuntia sen voimassa olevasta ennätyksestä. Hitaaksi volttaajaksi itseni tietäen sain sen jopa ihan näppärästi liikkeelle ja sitten tepsuteltiin ns. tötsissä aika lailla koko matka. Ei yritystäkään laukalle ja vastas aina pyyntöihin. Lopussa muitten vauhti sitten meni jo yli Topsukan kykyjen ja muita meni eelle sisältä ja ulkoa eli oltiin neljänsiä. Oltiin siinä välillä kahden kanssakilpailijan välissäkin, eikä Topsukka yrittänyt niitä murhata.
Tää heitto johtu siitä kun Topsukka meidän tallin herttaisin hevonen sai kesäkuussa startin jälkeen koelähtö-pakon, syynä että on vaarallinen kanssakilpailijoilleen. Juu, poika kävi silloin kuumana ja otti kovat laukat etusuoralla ja vaikka kuski oli kääntänyt kaulan ulos niin poika kävi radan reunalla ja tuumas että ois mukavampi laukata tuolla kavereiden kanssa ja laukkas vasemmalle painaen kohti muita, vaikka se pää oli kyllä käännetty oikeelle. Mut Topsukka on kovaluonteinen siellä mukavan kuorensa alla, kyllä minä sen tiiän, niin kauan sitä hoitanu ja ajanu. Sitä ei saa yliprässätä vaan mennään siinä molemminpuolisen kunnioituksen kultaisella keskitiellä ja silloin se antaa kaikkensa ja pelaa kuin unelma.
Tulipalin kans on pidetty tietoisesti jäähyä eli se on käyny 2-3 krt viikossa jollain lenkillä (ratsia, hölkkää, kovempaa vauhtia) ja sitten se on saanu syödä ötökkähuntunsa suojissa. Aah, satsasin kunnon huppuihin ja oon välttyny pikiöljyseoksen levittämisiltä, vain karmeimpaan aikaan laitoin litkua hunnun ulkopuolisille alueille. Lisäksi kävimme elokuun lopussa kiropraktiolla. Siellä lantion seudulla olikohan 2-3 nikamavälissä sellainen hermopuriste ja lantion alueen lihakset ei toimneet kunnolla. Näkyi mm. takaa katsoessa että sen vasen lautanen oli selkeesti alempana. Lisäksi selkärankaa pitkin vetäessä sillä oli selkee kolo siinä. No ei ollut enää kun se Ismo sitä hieman pätki (no, joka on käyny hevosen kans kiropraktiolla tietää mitä tarkoitan). Vaiva vaan voipi uusiutua eli nyt tarkkailen sitä. Lisäksi sille vois laittaa kengän väliin 6-7mm välipohjan. Vielä en ole sitä laittanu. Ratsastaessa tuntui että käyntiin oli tullut takasiin enemmän energiaa ja askel pidentynyt. Tietty voi olla että haluan kuvitella näin olevan että omatuntoni saisi rauhan siitä että ostin hevoselleni tälläista "humpuuki" hoitoa. Siis ihmiset jotka eivät usko näihn hoitoihin yleensä tuumaavat että humpuukin rahansa lyö. no itse oon saanu apua ostopaatin luona käynnistä, samoin koirat niin miksei se sitten toimis hevosellekin. Onneksi on tarjolla ja vielä tulee Ouluun tekeen näitä keikkoja. Onhan se nyt halvempaa lennättää osaava tyyppi tänne kuin rahdata kymmeniä kopukoita etelään.
Harrastin toki tänäkin kesänä puutarhailua. Viimein tuokin kukka teki kukinnot, jotta pääsin näkeen että mikä se oikein on. Arvelisin että se on hohto-ohdake. Sain pienet taimet pari vuotta sitten serkultani, joka oli ostanu Lidlistä jonkun kivan kukan, mutta ei muistanu mikä se on ja kun se teki satelliitteja aika paljon sain minä niistä pari. Kiva kukka, kasvoi minun mittaseksi tänä vuonna :)
Koirarintamalla puhaltelee ristiin rastiin. Tuhkis vanha rouva otti ja tempas käymällä Yppärin näyttelyssä 25.8. ja oli siellä veteraanien BIS-2.
Minä en ollut edes paikalla kun olin Kvennan kanssa OKK:lla agikisoissa. Iskä haki Tikun torstaina Ykaan, jossa sitä kävi välillä hoitamassa Monika kun iskä lähti Kalajoelle. Tiina haki Tuhkiksen lauantai aamuna mukaan näyttelyyn. BIS kehässä sen esitti Kaisa, mukana oli ollut 18 veteraania ja molemmat oli olettaneet että se kätellään ensimmäisten joukossa pois, Kaisalle oli kuulemma tuormari joutunu toistaan että sinä siellä tulehan, niin äimänä olivat ollet että islantilainen jatkoon. Ja vielä että ihan kakkoseksi! No laatuarvostelussa vetskun liikkeitä ikäisekseen oli kehuttu. No mikäs ihme se on kun vanhusta pidetään vetreänä käymällä siellä osteopaatilla ja hierojalla säännöllisesti. Eihän sillä muuten voisi mennä vielä agi kisoihikin...
Juu, Tuhkis on kisannut muutamat kerrat ja täytyy sanoa että mulla on aina suu korvissa kun sen kans mennään, se on niin upee veteraani. Joskus se ehtii nuuhkia maata ja kattella muuallekin mutta sitten taas muistaa että ainiin mamma osoitta tuonne eli mun pitikin varmaan hypätä ja sit tuonne jne.
Kun Tuhkiskin vielä jaksaa ja Kvennalla ei ollut juoksuja niin me käytiin sitten Nokialla 8.9. rotumestaruuksissa. Ja hienosti otettiin HYL tulokset molempien kanssa. Tuhkiksen rata oli ihan hienoa menoa, unohin vaan kattoo koiraa ja se meni putkeen mun olan takaa, minkäs teet. Kvennalla sitten onkin taas uusi ongelma, kun siitä pujottelupeikosta päästiin irti. Kvenna on alkanu kyttään ihmisiä radalla, siis ratahenkilöitä ja sitä yhtä erityisesti, siis tuomaria! No ekan kerran se tapahtui OKK:lla puomilla, tuomarihan usein liikkuu sen suuntaisesti melko lähellä kun tsekkaa kontaktit. no vissiin se oli eka kerta kun tuomari meidän osalla oli niin lähellä puomia että Kvenna säpsähti siellä että mikäs sää oot. Kauhistui, yritin sitä äänellä innostaa ja kannustaa, mutta alastuloliuskalla se tuumas että mamma mää tuun sun luo ja hyppäs pois. no päätin että otan puomin uusiksi jotta se ei ainakaan luule että sieltä saa hyppiä pois. Sinä päivänä lohduksi tehtiin hypärillä puhdas rata eli ei ihan epätoivoon vaivuttu.
Mutta Nokian kisoissa sama ongelma ilmeni jälleen, nyt Kvenna bongas jopa jonkun ratahenkilöistä eli ei ollut ohjauksen mukana kun teki pieniä liitoja kohti niitä ihmisiä. Ja juuri sillä rotumestaruus radalla se sitten ehti äkätä tuomarin ja lähti sitä kohti hypäten väärän esteen. Toki olisin voinut paremmin rytmittää ohjausta niin se ei ois ehkä sitä tuomaria bongannut.
Mutta siis oudoissa paikoissa ja nimenomaan kontakteilla jos lähellä on joku niin Kvenna saattaa alkaa sitä tuijottaan ja haukkuun ja ikävä kyllä jopa irrota kontaktilta joko kohti sitä ihmistä tai sit mun luo. Mahtava uusi ongelma.
No olen saanut siihen jo neuvoja ja ainahan olen vahvistanu kontakteja paljon mutta lisää treeniä tarvitaan. Ja apureita. Kalevinkin pääsi uhriksi puomin viereen. Eli olikin hyvä uhri kun on aina Kvennan mielestä ollut hieman uhkaava tyyyppi, saatin palkan kanssa Kvenna meneen puomi vaikka se selkeesti ensin vilkuili uhria. Sillä tutussa treenihallissa ja tutun koutsin kokeillessa olla "tuomari" ei ollut mitään ongelmaa, Kvenna ei vilkaissutkaan Mikkoa, joka juoksi puomin suuntaisesti.
22.9. OKK kisoissa kuitenkin toisella radalla Kvenna sitten taas puomilla nimenomaan hoksas että perskule tuossa joku hölkkää toisellakin puolella, pysähty kyllä nyt kontaktille, mutta alko haukkuun ja käänty kattoon tuomaria. sit se hyppäs siitä haukkuen tuomarin suuntaan. Pakko oli komentaa se tuleen omalle puolen ja ottaa uusiksi alastulo, piti tehdä kahdesti kun ensin väisti kun tuomari oli siinä, taputin vähän niskalle että rauhoittuis, sit sellanen hätänen kontakti, katsoi jopa mua, mut ei huomioinu tuomari joten äkkiä vapautus ja viimesten hyppyjen kautta pois.
Siitä sitten jäähyttelyjen jälkeen keskustelin koutsin kans ja sain hyviä ohjeita. En siis ole ensimmäinen ja ainoa tällaisen ongelman kanssa olija eli nyt tuntuu paremmalta, tämäkin ongelma saadaan korjattua. Seuraavaksi tehdään sitä että uhkaava tyyppi viekin palkan kontaktin alastuloon.
Ja sit juttelin jälleen naksuttimen käytöstä ja lätkän opettamisesta sen avulla. Sen voisi myös ottaa lisäavuksi siihen että se selkeyttäisi Kvennalle mitä sen pitää siinä alastulolla tehdä. Kun se on ihan totta että sehän on vaikea koiralle, ei varmaan ole täysin varma mitä tehdä ja sitten kun on epävarmassa tilassa niin ympäristön "uhka" voi päästä vallalle. Varsinkin kun tutussa hallissa se tietää paremmin mitä tehdä niin ei välitä ympäristöstä. Jos saisin sen lätkäkoulutuksella varmemmaksi tuolla alastulolla se unohtaisi ympäristön kokonaan. Mutta ensin tuota totuttamista ihmisiin koska kyllä tässä iässä jo pitää tykätä ratahenkilöistä :)
Ja ei meidän aksa siis ihan pelkkää ongelmaa ole: tehtiin eka radalla pitkästä aikaa ihan puhdas nollatulos agiradalla, sijotus 3. ja vain kaks ekaa sai luvan eli ei olla vielä pitkään aikaan menossa kolmosiin. Hyväkin niin, kun katsoin vähän aikaa kolmosluokan kisoja niin tuumasin jälleen kerran että ei siellä sais pitkään aikaan mitään onnistumisen elämyksiä, joita kakkosluokassa kuitenkin joka kisassa periaatteessa on löydettävissä kun ne vain haluaa nähdä. Ja tästäkin aiheesta keskustelin koutsin kans. Sanoi ihan suoraan että koiralle ei voi teeskennellä, joten ne hyvät asiat pitää alkaa näkemään eli seuraava suurin opettelemisen aihe on nimenomaan ajatella ensin aina kaikki ne hyvät jutut! Olen kyllä jo jonkin aikaa tiedostanu että suurin syy Kvennan toimimattomuuteen kisoissa olen minä: vaikka kuinka väitän että en jännitä enkä hae sieltä sitä tulosta, niin kyllä minussa on se kunnianhimoinen puoli joka on sitä mieltä että n y t on pakko onnistua. Ja tuo herkkä koira lukee minusta sen jäykän asenteen ja menee ns. tilttiin ja ei sitten toimi kuten treeneissä ja sit minä alan sekoileen kun ei se nyt teekään niinkuin ajattelin ja tiedän että osaisi tehdä. Eli kovasti tätä psyykkistä puolta pitää alkaa treenaan, periaatteessa tekniikka osaan jo ihan riittävästi ja fysiikka on mitä on. Mutta tästähän se lähtee että olen jo tiedostanut ongelman. Ja eilen tosiaan lähdin kisaan sillä mielellä että hymy pyllyyn vaikka mitä tapahtuis ja kyllä se puhdasrata oli osoitus juuri siitä että se asenne ratkaisi. Eli mikäs tässä on jatkaa kun suuntaa on oikea ja ympärillä on kannustavat treenikaverit ja osaavat koutsit.
Myöhästyneet onnittelut Tuhkikselle vetskujen BIS2 tuloksesta! Tosi upeeta!!! :)
VastaaPoista