Lokakuun aksafiilikset

Tornion kisoissa kesä 2012, kuva Pike Sipola

7.10. olin Kvennan kanssa KAS:n kisoissa Virpiniemessä Timo Vertasen kivoilla radoilla. Olin jo edellis lauantaina Pyhäjärven kisoissa päässyt omassa aksassani uudelle tasolle. Siis siellä oli Jarmo Jämsän radoissa pari haasteellista kohtaa, joihin oli yritettävä muutakin tekniikka kuin perusvalssausta. Joten vaikka Kvennan kanssa on niitä omia ongelmiaan (alkanut tuijottaan ratahenkilöitä, tuomaria ja välillä se jotenkin luhistuu kun ottaa paineita niistä ihmisistä siellä, tai sitten jos minulla menee ohjauskuviot sekasi niin se alkaa vaan pyöriä ja haukkua, siis onhan sillä silloin syytäkin siihen) niin olin jotenkin vain löytänyt sellaisen mukavan fiiliksen, päättänyt että en ota paineita vaikka koira nyt ei niin normaali omaittensä ois ja että rallatetaan ja kokeillaan niitä tekniikoita kun niitä on harjoitelukin. Ja eikä tässä tietenkään haitannut että Tuhkiksen kanssa vedettiin hypäri puhtaasti 1,63 yliajalla, joten vanha rouva saa hymyn korviin vaikkei enää niin terävä olekaan.
KAS:n tämänpäiväisessä C-kisassa oli muutama pahalta näyttävä kohta, joita muitten kisaajien kans tuumittiin radanreunalta että miten ne pitäis tehdä. Kokeilin ensin rataantutustumissa valssi twisti niistopersjättö systeemiä kolmelle esteelle joissa oli siis kiertoja tehtävä, mutta päädyin sitten valssi ja kaks perättäistä niistopersjättöä ja se kyllä sitten toimi. C-kisassa tein mokan pujottelussa kun olin päättänyt tehdä valssin sinne pujottelun päähän, niin hieman liian aikaisin aloin kääntään rintamasuuntaa ja Kvenna tietty luuli että pitää kääntyä, joten se piti ottaa uusiksi. Loistava ja nopea rata ois ollut ilman tuota pujotteluuusintaa. Tulos 10,12 (5 + 5,12 sek) ja 3. sija.
D-kisassa oli myös makee putki-hyppy-hyppy kuvio (ekan hypyn takana putkihoukutin), johon rataantutustumisessa sain ahaa-idean. Eli tein jaakotuksen putken jälkeiselle esteelle, hyvin kääntyi Kvenna eikä menny liian pitkälle ja bongannut sitä putkea :) se rata oli ehkä jopa 190 m pitkä ja mulla kyllä meni jo jalat hapoille ja tuli hirmu kiire yhdessä persjätössä, mutta ehdin ja lopputuloksena sitten oli puhdasrata. Jäähylenkin jälkeen selvis sitten aika ja sijoituskin: -6,99 ja 2. sija eli se oli pitkästä aikaa ihan oikea LUVA NOLLA.
Joten niin se vaan menee että aksa on sitä kehon ja mielen hallintaa, niinkuin meidän koutsi Mari on jossain lehtijutussa todennut. Kun pitkästä aikaa sain oikean fiiliksen päälle ja pistelin sitä tossua toisen eteen jäämättä liikaa varmisteleen niin se koirakin tarttui hommaan mukaan niinkuin ruukaa treeneissäkin toimia ja tuloksena kaksi aivan ihanaa agirataa.
Loppupäivän voiskin sitten rentoutua raveissa ja hevosia hoitaen. Mut kaivelin tähän arkistoista Sipolan Piken ottamia aksakuvia Kvennasta Tornion ja Kokkolan kesän kisoista..