Aksa kausi päättyy

Kvennan 4 vuotis synttäreitä vietettiin 19.11.

Marraskuu hurahti, piti jo monesti kirjoittaa aksailuista kommenttia, mut ne jäi... Mutta yleistuumaus marraskuun aksoista on että Kvenna on ihan loistokoira agissa jos sen vireen saa kohdilleen. Eli koin sen kanssa aivan mainioita hetkiä kisoissa ja kertakerralta tuntui että kylläpä se liippaa läheltä se viimeinen luva (Kokkolassa mm. oltiin niin liki nollaa että toiseksi viimeisellä esteellä hutaisin renkaanohjauksen ja siihen töppäs). Pääsin kyllä siihen fiilikseen että tuloksella kertakaikkiaan ei ole väliä jos koira toimii ja näyttää siltä että sillä on mukavaa, ei siis mitään väkisellä vääntämistä. Tosin Pietarsaaren toisen radan jälkeen tuntui että pitäiskö mun lopettaa koko kilpaileminen; Kvenna meni jo ennen lähtöä jotenkin tilttiin, se ei innostunu repimislelusta vaan seuras vaan katseellaan mua että älä mamma jätä. No radalla se sitten ei todellakaan toiminut, ei minkäänasteista irtoamista ja oli siis tosi vaikee ohjata, silti jopa siinä tilassa se pujotteli oikeen hyvin, mutta kontakteilla, karmeet valumiset ja sen katse vain kertoi, että anteeks mamma, minä tiedän että teen väärin, mutta tahdon sun luo... kyllä oli pasmat ohjaaajalla sekasin silloin. ja sitten se ei edes vinkusiallaan halunnu leikkiä radan jälkeen. Eli olin aika ihmeissäni että mikä sille tuli, kun ensimmäisellä radalla oli aivan huippu vireessä, ainoostan tipautti yhden riman alussa ja siitä vitonen eli elättelin toiveita hyvästä toisestakin radasta ja sitten koira suurinpiirtein vajoaa koomaan. Ei naurattanu ei.
Päätin sitten että en enää ilmota sitä kuin yhteen kisaa kerrallaan jos se vaan ei jaksa virittyä enää toista kertaa, jos se on niin pirun viisas että tuumaa että johan me tuolla kerran käytiin ja tehtiin parhaamme.. tai sitten että minä en pysty virittäytyyn toiseen rataan ja Kvenna kun on todella herkkä lukemaan minun mielialoja ei tietenkään pysty toimimaan jos ohjaaja on henkisesti alavireinen tai ihan pihalla.
OKK kisat marraksuun lopussa oli jo taas aivan kivaa menoa, mutta kepeillä tuli kupru ja en ruvennu korjaan joten hyl siitä, sitten se oiko renkaan ja sen korjasin ettei luule että kisoissa saa ihan mitä vaan tehdä. muuten ihan hulppee Kari Jalosen rata. Niitä onkin tahkottu tänä vuonna monia ja missään ei ole taidettu onnistua, vain silloin 2011 Seinäjoella sen hypärillä saatin tulos. Jalosen radathan on todella mukavia ja suoritettavissa, joten onkin todella ihme että niillä ei ole vaan onnistutttu.
Toinen ns. lempituomari minulle on Jarmo Jämsä, hänellä on tosi kivoja ratoja, niissä on aina jotain pientä pähkinää, mutta silti ihan jouhevia ratoja -siis jos selviää niistä pähkinöistä. Pähkinät myös vaihtelee, välillä ne on keppikulmat, välillä houkuttelevat ansa esteet (putki, puomi, A-este), siis todella jänniä ratoja, mutta ei kuitenkaan liian vaikeita.
Jämsän radoillakin kävin syksyn mittaan Pyhäjärvellä ja Kokkolassa ja sitten tänään 1.12. KAS:n kisoissa Oulussa. Katsoin aamulla jo ylitoimitsijan numreoa että ilmoitan jääväni pois kun samaan aikaan olisi firman pikkujoulut. Sitten hoksasin että tuomari tosiaan on J. Jämsä ja mua alkoi mietityttään että pitäiskö sittenkin mennä, että mullahan jää vain se pikkujouluateria välistä... No niin sitten päätin että menen kisaan vaikka myöhäinen ajankohta onkin. A-kisa oli vielä viimeisenä aikatauluissa eli 18.45 ja ne pikkujoulut tosiaan alkoivat klo 18... no en ole pikkujouluissa käynyt pariin viimeiseen vuoteen muutenkaan joten ei ne niin hirveesti harmittaneet. Talvikin alkoi tosissaan tänään eli lunta rupes tupruttaan ja pakkanen puri ihan nasakasti. Ei kun koira ja häkki autoon viiden maissa ja kohti Kuivasjärveä ja Peltokosken maneesia.
Medi 2 A-kisaan oli ilmottautunut hurjat 4 koirakkoa! muut olivat kisanneet jo b ja c kisoissakin eli olin ainoa "kylmä" koirakko viimeiseen kisaan ja starttasin viimeisenä. en yleensä pysty seuraan minua edeltäviä koirakoita, mutta nyt katoin sen verran että tiesin että ne kaikki oli saaneet jo hylyt eikä meitä edeltävissä makseissakaan ollut onnistunut kuin yksi tai kaksi koirakko sillä radalla.
Lähdin matkaan sillä mielellä että ainakaan sinne ekaan ansaan (2. esteen jälkeen oli putkisyötti) ei langeta, eikä toiseenkaan (3. esteen jälkeen oli puomin pää tyrkyllä) ne selvittiin, sitten puomin jälkeen 5. ja 6. hypyn väli oli haastava piti jättää riittävästi tilaa koiralle eli peruutella vähän. jes sekin sujui, sitten putkee, hyppyä, A-este, hyppyjä ja keinu, josta putkeen aika peittävästä kulmasta, onnistui, sitten pujotteluun ohi putken suun ja nekin näytti sujuvan - tässä vaiheessa mun piti rauhoittaa itteeni - että älä hoputa ajan on pakko riittää. sitten hyppy ja se rengas toiseksi viimeisenä esteenä-- varmuuden maksimoiseksi karjasin helvetin isosti että RENGAS! ja meni se sen sitten vielä se viimenen este ettei vaan käänny kattoon että mitä sää siellä karjut. meni loppuun asti, yes, yes, yes!!!!
Sillälailla se viimenen nolla tuli ja vieläpä nolla-voitto, Kvennukka on voittanu viimeks 1-luokassa Pietarsaaressa 2011 eli kyllä tää ihan makialle maistu.
tässä perinteinen pokaali posetus